Elämänkatsomustieto

Kirjaesittely: Etiikkaa elämänkatsomustietoon

2012-01-16T14:19:00.000-08:00

Etiikkaa elämänkatsomustietoon (WSOYpro, nyk. Sanoma Pro) on uusi, vuonna 2011 julkaistu oppikirja elämänkatsomustietoon. Se on suunnattu yläluokille opetussuunnitelman Etiikka ja hyvä elämä–opintokokonaisuuden opiskeluun. Kirjan ensimmäisessä luvussa esitellään etiikan keskeiset käsitteet ja teoriat, minkä jälkeen niitä sovelletaan etiikan eri osa-alueille. Oppikirjassa tarkastellaan ihmisoikeusetiikkaa ja lapsen oikeuksia, ihmisenä olemiseen ja hyvään elämään liittyviä kysymyksiä, elämänkaaren etiikkaa sekä yhteiskunta-, ympäristö- ja eläinetiikkaa.

Etiikkaa elämänkatsomustietoon–oppikirjan tekijät, Kristiina Holm, Mari Kronlund, Jarno Parviola ja Riitta Vaaramo, ovat yläkoulun aineenopettajia, joille nuorten arki ja oppimiseen liittyvät asiat ovat tuttuja. Oppikirja onkin suunniteltu mahdollisimman käyttäjäystävälliseksi niin oppilaalle kuin opettajalle. Tähän on tähdätty esimerkiksi sillä, että kappaleet etenevät aukeamittain. Näin tietyt teemat eivät juokse pieninä palasina usealle sivulle vaan oppilaan on helppo hahmottaa ne kokonaisuuksina. Kirjan selkeyttä lisää osaltaan se, että tekstissä on vain kaksi otsikkotasoa. Lisäksi kappaleissa keskeiset käsitteet on lihavoitu ja niiden merkitys selitetty käytön yhteydessä. Käsitteet selityksineen löytyvät myös hakemistosta kirjan takaa.

Oppikirjan eräs keskeinen elementti on visuaalisuus. Värikuvat ovat innostavia ja ajatuksia herättäviä. Kuvat täydentävät kappaleiden asiasisältöjä ja niiden yhteyteen on laadittu informatiiviset kuvatekstit. Kukin luku alkaa suurella valokuvalla, ja kuvateksti orientoi aiheeseen esimerkiksi kysymyksen avulla. Luvut päättyvät tehtäviin, joiden joukosta löytyy myös kuvan tulkintatehtäviä. Opettaja voi käyttää tehtäviä niin oppitunnilla kuin kotitehtävinäkin. Vastausesimerkit oppikirjan tehtäviin ovat opettajan aineistossa.

Oppikirjan kirjoitusvaiheessa tekstiä luetutettiin yläkoululaisilla. Esimerkiksi omat 8. luokan elämänkatsomustiedon oppilaani antoivat palautetta kirjan luvuista. Tätä arvokasta tietoa hyödynnettiin niin, että kirjan teksti olisi nuorelle lukijalle mahdollisimman selkeää ja johdonmukaista sekä ikätason mukaista.

Etiikkaa elämänkatsomustietoon–kirjan sisällöt voi opettaa esimerkiksi siten, että yhtä aukeamaa kohden varaa yhden oppitunnin. Toisaalta opettaja voi myös nostaa yhdellä aukeamalla esitellyistä useista asioista yhden aiheen tarkempaan tuntikohtaiseen käsittelyyn, kuten vaikkapa Ihminen ja etiikka–luvusta ihmissuhteiden merkityksen moraalin kehitykselle, tai Elämänkaaren etiikka–luvusta abortin tai eutanasian. Sisältöjä on helppo rikastuttaa monipuolisella opettajan aineistolla, jonka kirjan käyttöön ottava opettaja saa sähköisenä versiona. Opettajan materiaali on navigoitava: sen selaaminen ja osiosta toiseen siirtyminen on helppoa. Aineiston voi myös tallentaa omalle koneelleen.

Etiikkaa elämänkatsomustietoon - Opettajan aineisto tarjoaa runsaasti tuntimateriaalia ja apua arviointiin. Jokaista kirjan lukua vastaava opettajan materiaalin luku sisältää kolme osiota: 1) Oppikirjan kuvien taustatietoa, 2) Tuntimateriaalia ja 3) Arvioinnin avuksi. Osa oppikirjan kuvista on taustoitettu ja niistä löytyy kysymyksiä tai tehtäviä, joita opettaja voi hyödyntää opetuskeskustelussa. Tuntimateriaalia–osio puolestaan sisältää esimerkiksi kalvopohjia, lisätekstejä sekä yksilö-, pari- ja ryhmätöitä. Niiden avulla opettaja voi laajentaa oppikirjan teemoja oppilaiden tason ja opiskelunopeuden mukaan. Arvioinnin avuksi–osiosta löytyvät jokaiseen lukuun kertausveikkaukset sekä kirjalliset läksynkuulustelut. Tämän oppaan avulla opettaja pystyy opettamaan käsiteltävistä sisällöistä perustiedot sekä syventämään ja eriyttämään opetustaan. Opettajan aineistosta löytyvät ohjeet myös kurssilla mahdollisesti tehtävää etiikan esitelmää varten.

Kirjan tekijät toivottavat elämänkatsomustiedon opettajille antoisia etiikan oppitunteja!

Kristiina Holm
Kirjan tekijä
ET:n opettaja, Helsingin normaalilyseo

Elämänkatsomustietoa alakoulussa VIII

2012-01-12T14:24:00.000-08:00

Rakennan et-tunnit talvilomaan asti seuraaviin sisältöihin:

Ihminen ja maailma

Ympäristö ja luonto, eloton ja elävä, kauneus luonnossa
luonnon tulevaisuus ja kestävä kehitys,
maailmanperintö ja ympäristö.

Olen tehnyt tähän aihepiiriin liittyvää oppimateriaalia Kustannusosakeyhtiö Otavalle. En saa jakaa materiaalia, joten kirjaan tähän vain oppituntieni aiheet. Lisämateriaalina käytän Reetta Niemelän kirjaa Sivusipuli (Otava), siinä on aihepiiriin liittyviä runoja ja satuja.

Viikko 2 Päivänavaus: Pallo on meillä, yleiskatsaus siihen, mitä on tulossa. Mitä on kestävä tulevaisuus (energian säästö, järkevä liikkuminen, veden säästö ja lajittelu käsitellään ympäristötiedossa, biologiassa ja fysiikka-kemiassa, tässä vain viittaan niihin). Koristelemme paperikannet monisteille, joita jaan jakson aikana.

Viikko 3 Tuunaan tavaroita.

Viikko 4 Roska päivässä –liike, ympäristömerkit.

Viikko 5 Päivänavaus Ystävänpäivä
Turhakkeita vuosien varrelta (Suomen Luonto –lehden äänestyksiä).

Viikko 6 Suojelen luontoa (uhanlaisten eläinten elämää Suomessa, WWF:n sivuilta löytyy hyvää materiaalia esim. ahmasta, sudesta, naalista, liito-oravasta, saimaannorpasta).

Viikko 7 Minä ja muut, maailmanperintö ja ympäristö (sosiaalinen ja kulttuurinen kestävä tulevaisuus).

Viikko 8 Retki luontoon tai Vapriikin luonnontieteelliseen museoon, 2 h.

Toisella Tunnilla opiskelemme jälleen Nuorten lakikirjaa (Talentum). Kuudennen luokan oppilas tekee siitä muistiinpanoja ja pidän siitä hänelle kokeen keväämmällä.

Viikko 9 Talviloma.

Satu Arjanne

Uskonnoton joulujuhla päiväkodissa

2012-01-10T13:25:00.000-08:00

Et-opetus.fi-blogin lukija Satu K. on lähettänyt meille kertomuksen lapsensa päiväkodin joulujuhlasta.

et-opetus.fi -blogin toimitus

Uskonnoton joulujuhla päiväkodissa

Lasteni ollessa päiväkodissa vein tyttäreni ryhmän tädeille lasteni kirjan Matka joulun taloon. Kerroin, kuinka mukavia jouluaiheisia tarinoita kirjassa on ja ne sopivat kaikille lapsille. Lopulta ryhmän tädit päättivätkin järjestää joulujuhlan kirjan saman nimisen tarinan mukaisesti.

Tarinassa pienet tontut haluavat kiireellä päästä jouluun, mutta Tuomas-tonttu vanhempana ja viisaampana lähtee pikkutonttujen opastajaksi ja näyttää mitä kaikkea pitää tehdä, ennen kuin joulu voi tulla. Juhlassa joka ryhmällä oli oma pisteensä, missä valmistauduttiin joulun tuloon ja vanhemmat saivat lapsineen kulkea ryhmissä omaan tahtiin. Ainoastaan tarina yhdessä ryhmässä aloitettin aina tiettyyn aikaan. Hiljentymisen ja cd:n kuuntelun lisäksi ryhmissä koristeltiin kynttilöitä, "paketoitiin lahjoja" eli tehtiin kuusenkoristeet ja laulettiin porukalla joululauluja. Ja niin kaikki oli valmista joulun tuloon.

Juhla oli kaikkien mielestä oikein mukava, lämmin ja tunnelmallinen. Erityisesti pidettiin siitä, että oli toiminnallisuutta penkissä istumisen sijaan ja juhlasta jäi konkreettisia muistoja kotiin vietäviksi.

Lisää tietoa:

Matka joulun taloon -kirjan esittely Helsingin kaupungin kirjaston www-sivuilla.
Avaatko oven -laulu kirjasta Matkalla joulun taloon.

Elämänkatsomustietoa alakoulussa VII

2011-10-14T06:47:00.000-07:00

Lokakuu

Viikko 41 Taikausko
Mitä taikauskoisia olettamuksia oppilailla on? Miksi on taikauskoa?
(Taikauskojuttuja löytyy netistä vaikka kuinka paljon.) Taikauskoa oli jo antiikin ajalla. Taikauskon kautta pääsemme epistemologiaan eli tietoteoriaan. Mitä on tieto? Mikä on totta? Mitä voi epäillä ja mistä voi olla varma? Miten voi löytää varmaa tietoa? Yritämme kääntää taikauskoisia sanontoja tietoperäisiksi. Toisella tunnilla puhumme Platonin aikaansaannoksista.

Viikko 42 Syysloma

Viikko 43 Sokrates, Platon, Aristoteles: etiikka
Nämä filosofit ovat tuoneet yhteiskuntaan monta tärkeää käsitettä. Sanaa etiikka selvennän Miina ja Ville etiikkaa etsimässä (Honkala, Tukonen, Tuominen Oph) s. 60-61 avulla. Yritämme keksiä eettisiä dilemmoja ja ratkoa niitä.
Toinen tunti: Sokrates, Platon, Aristoteles: politiikka, naiskuva, järjestys. Lisää filosofien käsitteitä ja niiden avaamista.

Marraskuu

Päivän avaus: Ruotsalaisuuden päivä

Viikko 44 Uskontojen syntyä
Miksi on syntynyt eri uskontoja? Nimeämme uskontoja ja sijoitamme niitä maailmankartalle, karttakirjasta löytyy kartta. Ihmisen maailmankuva voi olla uskonnollinen tai tieteellinen. Mitä se tarkoittaa? (Miina ja Ville s. 42) Pohditaan myös käsitettä logiikka / päättely: Ajattelevatko kaikki ihmiset samalla tavalla? Ovatko ajatukset aina tosia? Millaiset ajatukset eivät ole tosia?
Toinen tunti: Uskontojen synty alkoi hellenismin ajalla. Mitä on hellenismi? Sofian maailma – kirja selittää asiaa.

Viikko 45 Pääsemme pimeälle keskiajalle ja sieltä uuteen aikaan. Euroopassa esitettiin kiehtovia ajatuksia. Maapalloko pyöreä? Roviolle! Esittelen Kopernikuksen, Galileo Galilein ja Newtonin aikaansaannoksia.
Toisella tunnilla esittelen lisää ajattelijoita teemme kuvia keskiajan ja uuden ajan suurista keksinnöistä.

Viikko 46 Romantiikan aika
Grimmin ja HC Andersenin sadut syntyivät romantiikan ajalla. Millaisia moraaliopetuksia niistä löytyy? Mitä on moraali? (Miina ja Ville s. 56-57)
Toisella tunnilla kuuntelemme Peer Gyntin tarinaa ja Griegin musiikkia. Koulussani on aiheesta tehty kirja. Tarinassa on useita moraaliongelmia.

Viikko 47 1600-luku: Descartes, Spinoza
Descartesia pidetään nykyajan filosofian isänä. Hän ja Spinoza kehittivät matematiikkaa. Tällä tunnilla käsittelemme matemaattisia ongelmia ja pohdimme lisää logiikan käsitettä. Mikä kaikki on matematiikkaa? Onko matematiikka aina oikeassa? Hauskaa matematiikkaa löytyy matikankirjojen opeoppaista, erityisopettajan hyllystä ja netistä. Täytynee eriyttää, alkuopetus tarvitsee eri tehtävät kuin kuudesluokkalainen.
Toisella tunnilla tehdään sudokuja ja tangrameja ja luemme Sofian maailmaa.

Joulukuu

Päivänavaus: Suomen kansallisfilosofi J.V. Snellman

Viikko 48 Darwin
Tutustumme Darwinin oppiin lajien synnystä ja kehityksestä. Ihmisen kehitys on erityisen mielenkiintoinen asia.
Toinen tunti: Esim. Olipa kerran elämä –sarjassa on oma kirja ja dvd ihmisen kehityksestä.

Viikko 49 Unien maailma. Millaisia unia oppilaat ovat nähneet. Onko jollakin toistuva painajainen? Freud paneutui unien tulkintaan. Unien selityskirjoja löytyy kirjastosta.
Toisella tunnilla teemme leikkejä ja kilpailuja pikkujoulua varten ja luemme Sofian maailmaa.

Viikko 50 Pikkujoulu
Toinen tunti: Yritän saada Sofian maailman loppuun. Aika lailla joudun harppomaan pitkin syksyä!

Kuudesluokkalaiselle pitäisi antaa numero jouluna. Olen ajatellut, että hänen pitäisi tehdä selvitys kolmesta filosofista, esim Sokrates, Descartes ja Linkola. Hänen pitäisi myös valita ja perustella, kenen filosofin ajatukset ovat lähinnä hänen omia ajatuksiaan.

Satu Arjanne

Elämänkatsomustietoa alakoulussa VI

2011-08-22T06:06:00.000-07:00

Elämänkatsomustieto jatkuu Lentävänniemen koulussa yhdeksän oppilaan voimin. Poislähteneen kutosen tilalle saan kaksi ekaluokkalaista.

Olen päättänyt syksyllä keskittyä filosofiaan ja sen kautta opsissa mainittuihin etiikan kysymyksiin:

Hyvä, oikean ja väärän erottaminen.
Hyvä elämä.
Arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä.
Uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys.
Etiikan perusteita, teon moraalinen oikeutus, teon tarkoitus ja seuraus, oman elämän eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja.
Kertomuksia maailman synnystä.

Kuudes luokka

Demokratia.
Alustavasti maailmankuva, maailmankatsomus ja elämänkatsomus.
Luonnollinen ja yliluonnollinen.

Viikolla 33 tapaan lapsia pienissä ryhmissä, sillä muut oppilaat menevät vuorotellen luokittain kirkkoon ja koulupäivä päättyy klo 13. Yritän järjestää laadukasta toimintaa.

Viikko 34 Tunti pidetään ulkona, jos sää sallii. Opettelemme toistemme nimiä ja leikimme hieman. Lapset kuljettavat vuorotellen toisiaan metsässä niin, että kuljetettavan silmät on peitetty. Lopuksi luen sadun. Toisella tunnilla pelaamme metsägolfia.

Viikko 35 Päivänavauksena Nälkäpäivä. Spr:ltä tulee materiaalia. Jatkamme ulkona. Teemme luontodiojen näyttelyn; tehdään ensin kaksi kehystä aaltopahvista, niiden väliin haetaan joku kaunis asia luonnosta ja liimataan kehykset yhteen.

Toisella tunnilla on luontopolku ”mikä ei kuulu joukkoon”. Kuljen edellä ja pudotan tavarat. Tulemme takaisin samaa tietä ja keskustelemme tavaroista ja keräämme ne pois. Tavaroita: tölkki, karkkipaperi, kreppari puussa, iso nappi, raha, käsine, koiran jätöspussi, Aku Ankka.

Viikko 36 Aiheena on Kuka sinä olet? Tehdään et-vihkoon sivu aiheesta ja esitellään se toisille. Toisella tunnilla aloitan Gaarderin kirjaa Sofian maailma. Keskustelemme kirjan esittämistä kysymyksistä. Luen kirjaa kursorisesti valikoiden kohtia, jotka avautuvat kolmos- ja kutosluokkalaisille.

Viikko 37 Mikä on myytti? Oppilaat saavat valita netistä (www.europeoftales.net) eri maiden myyttejä.
Toisella tunnilla jatkamme aina Sofian maailmaa.

Viikko 38 Maailman synty. Miten maailman uskotaan syntyneen, eri kulttuureiden näkemyksiä (Kalevala, intiaanit, viikingit, Raamattu). Miten maailma on oikeasti syntynyt?

Viikko 39 Empedokles jakoi maailman neljään elementtiin: maa, ilma, tuli, vesi. Vertaamme elementtejä ja mietimme, mihin niiden voima perustuu. Mikä on mahtavin ja miksi? Miksi elementit olivat entisaikaan tärkeitä?

Viikko 40 Päivänavaus A. Kivi
Miten syntyi ajatus atomista? Demokritoksen ajatuksia. Miksi legopalikat ovat nerokkaita leluja?

Satu Arjanne

Elämänkatsomustietoa alakoulussa V

2011-03-07T12:41:00.000-08:00

Media-jakso

Muiden maanosien lapset –jakso sujui kutakuinkin suunnitelmien mukaan. Viimeisellä tunnilla ennen talvilomaa söimme etnisiä ”herkkuja”. Jälkimmäisellä tunnilla olemme lakiopin lisäksi tehneet erilaisia älyjuttuja kuten tangramia ja karttapalapelejä.

Seuraavaksi käytän yhdeksän tuntia media-jaksoon. Siihen liittyvät seuraavat opetussuunnitelman tavoitteet:
Ihmissuhteet ja moraalinen kasvu

ajattelun vapaus, suvaitsevaisuus ja syrjintä
arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä.

Itsetuntemus ja kulttuuri-identiteetti

kuka olen ja mitä osaan
uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys.

6 lk Katsomusten maailma

katsomusten historiaa, katsomusvapaus.

Lähdekirjanani on soveltuvin osin Baer-Heikkinen-Issakainen: Hattiaisten mediakirja. Kirjassa kerrotaan tarinoita, joiden avulla johdatellaan kulloiseenkin aiheeseen. Joka tarinaan liittyy tieto-osio ja useita harjoituksia. Mainio kirja! Toukokuussa yritän päästä kaksi kertaa Tampereella toimivaan mediapajaan, jossa voimme soveltaa oppimaamme järeämmillä laitteilla ja mediapedagogin ammattitaitoa hyödyntäen.

Lakioppi jatkuu kuudesluokkalaisen kanssa. Hänellä on koe maaliskuun lopussa. Viidesluokkalaiselle monistan lähdekirjastani teoriaosion. Hän saa sen pohjalta laatia lyhyen ”Mediaoppaan”. Jos siitä tulee hyvä, monistan se muillekin oppilaille muistoksi jaksosta.

Viikko 10 Tutustumme Hattiaisten maan asukkaisiin. Liimaamme heidän kuvansa vihkoon ja nimeämme hahmot. Opimme käsitteen mielikuva. Mielikuvissa suunnitellaan niin hyvät kuin pahatkin asiat, ennen kuin ne tulevat näkyviin. Usein mielikuvat ohjaavat päätösten tekoa enemmän kuin asiapitoinen tieto! Teemme harjoitteet Millainen on, Millainen olen isona sekä Lankakeräkerrontaa.

Viikko 11 Liikkuva kuva, kameran liike.
Ensin teemme ”plärin” Hattiaiskirjan ohjeiden avulla. Teemme kuvakertomuksen: lapset jaetaan pareiksi. Jokainen pari saa samat kolme kuvaa ja keksii niistä tarinan. Vertaillaan tuotoksia. Jos ehdimme, katsomme esim. Elävästä Areenasta jonkun lastenohjelman ja seuraamme erityisesti kameran liikettä kuvauksen aikana.

Viikko 12 Kuvakoot.
Nimeämme kuvakoot. Teemme videokameralla omia harjoituksia. Tarkastelemme erityisestä kuvan merkityksen muuttamista rajaamalla. Rajaukset, valot, varjot, kuvakulmat jne. muuttavat kuvan merkitystä. Miten käy kuvan totuuden? Katsomme tuotoksemme.

Viikko 13 Kuvankäsittely.
Kuvamanipulaation mahdollisuuksia. Mitä hyviä/ huonoja puolia on kuvien manipuloinnilla. Onko oikein manipuloida kuvia? ”Manipuloidaan” et-läisten ryhmäkuvaa sekä piirretään erilaisia maisemia ihmisten ympärille ja tarkastellaan taustan merkitystä kuvan sanomalle.

Viikko 14 Sanojen merkitys, tiedotusvälineiden vaikutusmahdollisuudet.
Kieli on hieno asia, sillä voi tehdä paljon hyvää. Kieli yhdistää ihmisiä. Mikä vaikeuttaa viestintää? Esim. ammattitermejä tai sivistyssanoja on joskus vaikea ymmärtää. Leikimme Koskenlaskija-leikkiä ja laadimme yhdessä vetoomuksen jostakin lasten valitsemasta aiheesta.

Viikko 15 Mainos.
Luomme Julkkiksen ja kehitämme hänelle mainoskampajan. Kampanjan avulla selviävät erilaiset tavat mainostaa: mainoslause ”brändi, slogan”, mainostuotteet; juliste, tv-mainos, radiomainos, pinssi jne. Mihin mainoksia tarvitaan? Miksi mainosta ei kannata aina uskoa?

Viikko 16 Pääsiäinen.

Viikko 17 Uutinen.
Mikä on uutinen, mitä uutinen kertoo, miten uutinen rakennetaan? Voiko uutiseen luottaa? Katselemme sanomalehtien ja tv:n uutisia. Tarkastelemme niiden rakenteita. Mikä saa uutisen tuntumaan luotettavalta?

Viikko 18 Työskentelemme Tampereen mediapajassa. Todennäköisesti rakennamme mainoksia ja uutisia ja kuvaamme niitä. Voimme käyttää pohjana viikolla 15 kehittämäämme mainoskampanjaa.

Viikko 19 Jatkamme työtä mediapajassa.

Kun lakijakso loppuu maaliskuussa, jatkamme jälkimmäisellä tunnilla media-asioita leikkien ja harjoitteiden avulla.

Päivänavausaiheet:

Minna Canthin päivä eli tasa-arvon päivä (19.3)
J.V. Snellmanin päivä eli suomalaisuuden päivä (12.5.)

Satu Arjanne

Kirjaesittely: Ajatellaan yhdessä - taitavan ajattelun työkirja

2011-02-27T10:23:00.000-08:00

Niin & Näin on jatkanut koululaisille suunnattujen ajattelu- ja keskustelutaitojen harjoittamiseen tarkoitettujen kirjojen kustantamista. Tuoreimpana teoksena on Beate Børresenin, Bo Malmhesterin ja Tuukka Tomperin Ajatellaan yhdessä – taitavan ajattelun työkirja.

Kirja toimii eräänlaisena tehtäväkirjana koulu- tai harrasteryhmille. Kirjan tarkoituksena on haastaa pohtimaan taitavasti elämän tärkeimpiä kysymyksiä. Tehtävät auttavat koululaista kehittämään ajattelu-, itseilmaisu-, kuuntelu- ja keskustelutaitoja.

Kirjassa on ensin johdanto filosofointiin ja filosofiseen ajatteluun sekä ohjeita opettajalle kirjan käyttämiseen.

Ajattelun ja järkevän keskustelun välineet esitellään perusteellisesti:

kyseleminen (mm. millainen on hyvä kysymys?)
perusteleminen (millainen perustelu on hyvä, miksi jokin perustelu on parempi kuin toinen perustelu)
valitseminen (erilaisille valinnoille/ratkaisuille tarvitaan perusteet. Perusteiden tutkiminen saa meidät joko hylkäämään vastauksen ja etsimään parempia vastauksia tai vahvistaa varmuuttamme siitä, että vastaus on oikea ja olemme ajatelleet taitavasti)
vertaileminen (vertaileminen auttaa jäsentämään kokemiamme asioita ja ryhmittelemään niitä. Vertailuun liittyen keskeisiä käsitteitä ovat samanlaisuus ja erilaisuus) ja
yhdisteleminen (yhteyksien oivaltaminen erilaisten asioiden ja ilmiöiden välillä).

Tämän jälkeen kirjassa tutustutaan siihen, millaisia ovat keskeisimmät filosofiset kysymykset liittyen:

totuuteen (esim. mistä voi tietää, mikä on totta, millaiseen tietoon voi luottaa)
hyvyyteen (millaista on hyvä elämä, kuinka pitäisi kohdella toisia ihmisiä) ja
kauneuteen (mitä on kauneus, miksi pidämme erilaisista asioista, voiko makuasioista kiistellä).

Kirjan jokainen luku sisältää runsaasti aihepiiriinsä liittyviä tehtäviä. Esimerkiksi käsiteltäessä hyvyyttä esitellään Yhdistyneitten kansakuntien Lasten oikeuksien sopimus. Artiklassa 13 todetaan mm. että: Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muoossa.

Keskustelutehtäväksi annetaan sen pohtiminen, onko lasten oikeuksien sopimuksen artikla 13 hyvä periaate (ja jos ei ole, niin miksi se ei ole).

Kirjassa tutustumaan myös Kassandran ennustukseen, kultaiseen keskitiehen, Sokratekseen, Gygeen sormukseen ja Kantin kategoriseen imperatiiviin.

Kirjassa on myös arviointiosuus ajattelutaitojen edistymisestä sekä sanasto.
Lopuksi liitteissä esitellään Ota kantaa -peli, jota voidaan pelata yhdessä koko luokan kanssa, annetaan ohjeita opettajalle kirjan käyttöön sekä listataan aihepiiriin sopivaa kirjallisuutta.

Lähes kaikki työkirjan käsittelemät teemat ja harjoitukset sopivat sellaisenaan luokkien 1-5 elämänkatsomustiedon keskeisiin opetussisältöihin. Ajattelu- ja perustelutaitoihin keskittyvät osuudet tukevat hyvin myös äidinkielen opetusta.

Timo T. Poranen

Elämänkatsomustietoa alakoulussa IV

2011-01-07T02:41:00.000-08:00

Keskusaihe Lapsia eri kulttuureissa jatkuu.

Lähteet:

Kulttuurien käsikirja, WG -96.
Maailman lapset, Helsinki Media -95.
SPR:n ja Unicef:in nettisivut.

Viikko 2 Etelä-Amerikka, latinalainen Amerikka

Päivänavaus: uuden vuoden vietto muissa maissa (Aamulehti 31.12. 2010)

Esim. Kolumbiasta tulee adoptiolapsia Suomeen, koska katolinen kirkko ei hyväksy aborttia. Keskustelemme tästä.

Etsin maisemakuvia eri puolilta Etelä-Amerikkaa. Pukeutuminen vaihtelee eri alueilla, piirrämme ponchon ja panhuilun. Kuuntelemme vaikkapa El condor pasan netistä. Kulttuurien käsikirjasta löytyy satu.

Viikko 3 Afrikka

Unicefin ja SPR:n sivuilta löytyy videoita esim. Mosambikista (Maleenan koulu) ja Etiopiasta (Pyöräillen tartuntatauteja vastaan). Afrikkalaisuutta ei voi niputtaa, vaan täytyy esitellä erilaisia asumismuotoja ja elintasoja. Maailman lapset –kirjasta löytyy kuva 12 lapsesta Afrikan eri valtioista.

Tutustumme meille outoihin ruokakasveihin, kuten maniokkiin, maissiin ja hirssiin, sekä afrikkalaisiin ruokailutapoihin. Afrikkalaisesta kuvataiteesta ja musiikista on helppo löytää esimerkkejä, esim. Musiikin aika 1-2 Funga alafia ja afrikkalainen satukin löytyy Kulttuurien käsikirjasta.

Viikko 4 Etelä-Aasia

Alue on herkkä erilaisille luonnonkatastrofeille, kuten tulvat, kuivuus, tsunami. Keskustelemme siitä, miten niihin voisi paremmin varautua. Unicefilla on videot Latrin päivä Laosissa 1-2. Ne kestävät yhteensä n. 15 minuuttia.

Intialaiset jumalat ja kastilaitos, uskonnon vaikutus aterioihin. Kulttuurin käsikirjan satu. Harrastan bollywood-tanssia, joten voin sommitella yksinkertaisen tanssin meille.

Viikko 5 Kiina

Guo Shuang, lasten määrä perheissä. Mietimme mitä hyviä/huonoja puolia on lasten määrän säännöstelyssä. Taolaisuuden voimat Jin ja Jang, vuoden juhlia, kiinalaiset hautajaiset, kiinalainen satu. Harjoittelemme kiinalaisia kirjoitusmerkkejä.

Viikko 5 päivänavaus: saamelaiset 6.2.

Japani Daisuke. Japanissa on vaativa koululaitos. Mitä hyvää/huonoa siinä on? Meillä on koulussa japanilaisia matikan kirjoja, tarkastelemme niitä. Voimme kirjoittaa tanka-runon ja tehdä yksinkertaisen origamin. Myös manga-kulttuuri on tutustumisen arvoista.

Viikko 6 Australia

Rosita, aboriginaalityttö. Australian kohdalla kertaamme jälleen käsitteen alkuperäiskansa ja tutustumme aboriginaalien elinoloihin, tapoihin ja taiteeseen. Netistä löytyy esim. Jeremy Donovan didgeridoon soittoa ja aboriginaalien tanssia. Australia on myös erikoisten eläinten maanosa.

Jälkimmäisillä tunneilla alamme käsitellä Nuorten lakikirjaa, Talentum 2003. Kirja on jaettu ”keisseihin”, mutta jos asia tuntuu olevan kolmasluokkalaisille liian vaikeaa, keksin jotakin jatkopuuhailua edellisen tunnin asiasta. Alueen taiteesta tai biologiasta löytyy varmasti jotakin työstettävää.

Viikot 7-8

Pysymme vielä keskusteemassa. Voimme leikkiä eri maiden leikkejä, opetella tervehtimistä eri tavoin ja eri kielillä. Voimme valmistaa kiinalaisen aterian ja ruokailla puikoilla. Sopivassa suojasäässä voisi rakentaa iglun koulun pihaan ja lopuksi mennä perinteiseen suomalaiseen laskiaismäkeen! Kerron näistä viikoista vielä tarkemmin tuonnenpana.

Satu Arjanne

Elämänkatsomustietoa alakoulussa III

2010-11-09T03:03:00.000-08:00

Päivänavauksessa 5.11. kuudennen ja kolmannen luokan oppilaat esittelivät tekemänsä Nenäpäivä-powerpointin avulla Nenäpäivän merkitystä.

Seuraavaan jaksoon liittyvät opetussuunnitelman sisällöt:

Luokat 1-5
oikeudenmukaisuuden toteutuminen jokapäiväisessä elämässä, rikkaus ja köyhyys maailmassa erilaisia elämäntapoja, suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus maailman kulttuuriperintö erilaisia elämän- ja maailmankatsomuksia.

6. luokka
alustavasti maailmankuva, maailmankatsomus ja elämänkatsomus

Lähdekirjat:

Helander, Vaaramo, Vallisaari Kulttuurien käsikirja. Kirja julkaistiin v. 1996. Tieto on varmaan osin vanhentunutta, mutta lapsiläheisesti jäsenneltyä.
Maailman lapset, Unicef 1995
Orinoco, intiaanikulttuureita Venezuelasta
www.global.finland.fi
www.spr.fi (Suomen punainen risti)

Viidesluokkalainen saa valita, tekeekö kotona raportin jonkin maanosan elinoloista ja kulttuurista vai pidänkö hänelle muutaman pienen kokeen. Kuudesluokkalainen tekee laajempaa raporttia toisella tunnillaan. Nämä työt arvioin välitodistukseen.

Viikko 44 Kiinnitämme seinään ison maailmankartan. Nimeämme maanosat ja merkitsemme alueet, joissa tulemme jatkossa vierailemaan. Oppilaat etsivät pareittain tietoa (esim 6. lk:n maantiedon kirjasta) millainen ilmasto eri maapallon alueilla on. Kiinnitämme myös vihkoihin kartat ja nimeämme maanosat ym. En yhdistä jaksoon maailman uskontoja, koska oppilaani ovat vielä pieniä. Yläkoulu keskittyy niihin. Toisella tunnilla kolmoset tekevät ”Nenäpuun” netin ohjeiden mukaan. Kuudesluokkalainen tutustuu netin avulla käsitteeseen maailman kulttuuriperintö esim. Wikipedian ja edu.fi –sivujen avulla. Hän voi myös aloittaa projektityötään.

Viikko 45 Lähdemme liikkeelle Euroopasta. Jokainen ottaa esimerkiksi itsensä. Vihkoon piirretään oma kuva ja kirjoitetaan lyhyet selostukset omasta perheestä, kodista ja koulusta. (Nämä aiheet toistuvat jatkossa muillakin lapsilla.) Todetaan, että eurooppalaisten lasten elämä on varsin samankaltaista. Kiinnitetään Suomen kohdalle suomalaisen lapsen kuva.

Pohdittavaa: Miten elämä eroaa Euroopan eri osissa? Missä Euroopan valtiossa haluaisit asua ja miksi?

Toisella tunnilla kolmoset tekevät nukketeatteriesityksen suomalaisesta eläinsadusta.

Viikko 46 Kolmoset esittävät satunsa. Tutustumme Leviin, inuiittipoikaan. Etsin maisemakuvia Alaskasta. Levi syö usein karibupataa, mitä se on? Lasten ennakkokäsitykset eskimoiden elämästä saattavat olla varsin vähäisiä. Teemme muistiinpanot vihkoon ja karttaan.

Pohdittavaa: Miten kylmyys ja pimeys vaikuttavat ihmisiin ja heidän elämäänsä? Toisella tunnilla kolmoset pääsevät Levin kotikylään Iqaluitiin Google Earthin avulla. Teemme seinälehden Alaskan eläinmaailmasta.

Viikko 47
Nicole asuu Los Angelesissa Yhdysvalloissa. Keskustelemme Amerikan historiasta. Amerikasta on tullut meillekin juhlia; halloween, kiitospäivä ja ystävänpäivä. Amerikasta tulee mieleen televisio ja ylipaino… Piirrämme vihkoon amerikkalaisia asioita, kuten hampurilaisen ja Disneyn hahmoja.

Pohdittavaa: Miten Amerikka asutettiin? Miksi amerikkalainen kulttuuri on meilläkin niin tunnettua ja ihailtuakin? Miksi Pohjois-Amerikalla on vahva ote maailman tapahtumiin? Toisella tunnilla kolmosten kanssa tutkimme lisää Pohjois-Amerikan karttaa. Toteamme, että näin isossa maanosassa on monenlaisia ilmasto-oloja. Miten monikulttuurisuus näkyy Pohjois- Amerikassa? Voimme heitellä ja potkia amerikkalaista jalkapalloa. Aku Ankan nettisivulta löytyy Disney-tehtäviä.

Viikko 48 ei oppitunteja, itsenäisyyspäivän juhla

Viikko 49 Siirrymme Latinalaiseen Amerikkaan. Tutustumme ensin kuvateokseen Orinoco, intiaanikulttuureita Venezuelasta. Toivon oppilaiden ymmärtävän, että Etelä-Amerikassakin vallitsee aikamoinen kansojen ja heimojen sekamelska. Tarkastelemme Etelä-Amerikan luontoa, sademetsiä ja vuoristoja. Maanosa on oppilaille kaikkein vierain, siksi nimeämme Etelä-Amerikan valtioita. Tälle tunnille löytyy helposti joku aiheeseen liittyvä laulu, Sambalele, Rion samba tms. Jälkimmäisellä tunnilla harjoittelemme lisää eteläamerikkalaisia lauluja ja rytmisäestyksiä.

Viikko 50 pikkujoulu, paistamme joulutortut ja leikimme. Jälkimmäisellä tunnilla pelaamme yhdessä.

Satu Arjanne

Katsaus elämänkatsomustiedon uusiin kirjoihin

2010-10-19T15:18:00.000-07:00

Esittelemme lyhyesti viime vuosina ilmestynyttä elämänkatsomustietokasvatuksen (esiopetus) ja elämänkatsomustiedon opetukseen liittyvää kirjallisuutta.

Oppikirjat

Ann Margaret Sharp, Nukkesairaala sekä Ann Margaret Sharp, Kuka minä olen? Nukkesairaala-kertomuksen opettajan opas, Niin & Näin, 2010. Nukkesairaala on filosofi Ann Margaret Sharpin kehuttu pienoisromaani, jonka tarina auttaa esikoululaisia ja ekaluokkalaisia kohentamaan ajattelutaitojaan. Nukkesairaalaan kuuluu opettajan opas, joka sisältää ohjeita lasten kanssa käytävän dialogin ohjaamiseen. Oppaasta löytyy myös keskustelupohjia, harjoituksia ja toiminnallisia tehtäviä.

Satu Honkala, Antti Tukonen, Ritva Tuominen, Miina ja Ville etiikkaa etsimässä, Opetushallitus, 2010. Etiikkaa etsimässä on kolmas alakoululaisille suunnatusta kirjasarjasta. Kirjassa käsitellään mm. moraalin ja etiikan, onnen ja onnellisuuden sekä arvojen ja tarpeiden teemoja. Kirja on suunnattu viidennelle luokalle, tai luokkien 1-5 yhdysluokille. Kirjaan liittyvä opettajan aineisto ilmestyy keväällä 2011.

Satu Honkala, Kimmo Sundström, Ritva Tuominen, Mina, Ville och kulturens gåta Livsåskådningskunskap, Utbildningsstyrelsen, 2010. Alakoululaisille (lähinnä luokille 4-5 tai luokkien 1-5 yhdysluokille) suunnatun elämänkatsomustiedon kirjasarjan toisen osan ruotsinkielinen käännös. Kirjan sisältö on ryhmitelty opetussuunnitelman neljän aihepiirin mukaisesti niin, että jokaisesta on esillä yksi teema: ajattelun vapaus, kulttuuri, tasa-arvo ja rauha sekä kestävä kehitys. Kirjaan liittyy opettajan opas (suomenkielinen).

Elämänkatsomustiedon opetusta tukevaa kirjallisuutta

Tuukka Tomperi ja Hannu Juuso (toim.), Sokrates koulussa - Itsenäisen ja yhteisöllisen ajattelun edistäminen opetuksessa, Niin & Näin, 2008. Tomperin ja Juuson toimittama kirja tarjoaa sekä käytännöllisiä että taustoittavia näkökulmia kouluopetukseen ajattelun ja dialogin tilana. Miten luokkahuoneet voivat tulla avoimen, luovan, kriittisen ja ennen kaikkea yhteisen ajattelun paikoiksi? Mitä tämä opettajalta ja opetuksen suunnittelulta edellyttää? Millainen on dialoginen ja kyselevä opetustapa? Artikkelit antavat uusia eväitä kaikille ajatteluvalmiuksien kehittämisestä ja tutkivasta oppimisesta kiinnostuneille opettajille. Kirjan lukujen kirjoittajat ovat alan johtavia kansainvälisiä ja suomalaisia asiantuntijoita.

Filosofiaa lapsille & nuorille. Käytännön käsikirja, Niin & Näin, 2008. Kirja on esitelty et-blogissa marraskuussa 2009.

Elämänkatsomustietoa alakoulussa II

2010-09-22T04:37:00.000-07:00

Viikot 38-44

Jakson tavoitteet löytyvät useammastakin sisältöalueesta, esim. Ihmissuhteet ja moraalinen kasvu sekä Yhteisö.

Tavoitteita:

* suomalainen kulttuuri, suvaitsevaisuus.
* arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä.
* lasten oikeudet, oikeus ja velvollisuus.
* etiikan perusteita, teon moraalinen oikeutus, teon tarkoitus ja seuraus, oman elämän eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja.

Käsittelemme Kaari Utrion, Kaarina Helakisan ja Maikki Harjanteen kirjan Laps' Suomen avulla lasten elämää Suomessa entisaikaan ja nyt. Menneitä aikoja verrataan nykyaikaan. Miten olot ovat kehittyneet? Millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia lapsilla oli, millaisia on nyt. Mitä hyviä/ huonoja puolia oli lasten elämässä ennen verrattuna nykyaikaan?

Kahdelle vanhimman vuosiluokan oppilaalle annan tekstit monisteina. Heidän täytyy monisteiden avulla vastata tekstikysymyksiin.

Viikko 38 Maailman vaalein kansa, faktoja suomalaisista muinaisesta ajasta Venäjän vallan aikaan.

Viikko 39 Saunassa syntyneet, miten lapsia hoidettiin, mitä lapset sairastivat, lasten ravinto.

Viikko 40 Kureliivit, korsetit, lasten pukeutuminen, lelut.

Viikko 41 Lasten kasvatus.

Sisällytän tunteihin myös esim. Topeliuksen satuja (niistä kyllä löytää ei-uskonnollisiakin), esim. Muurahaisen käynti lääkärissä, Viisivuotiaan sankarilaulu, Pikku Ressu, Noorasta, joka ei tahtonut olla lapsi) ja vanhoja lastenlauluja. Pyrin siihen, että oppilaat pystyisivät faktojen lisäksi myös tunnetasolla samastumaan entisajan lasten elämään.

Kevennän tunteja niin, että lopputunnista askartelemme "vanhaan malliin". Teemme esim. pujottelutöitä, tikkuaskartelua ja paperitaittelua. Tikkuleikki (kasa tikkuja pöydällä, nostellaan varovasti erilleen) on myös perinneleikki.

Jälkimmäinen tunti kolmosten ja kutosen kanssa:

* Kokeilemme musteella kirjoittamista.
* Kootaan internetistä tietoa entisajan leluista ja tehdään tuloksista näyttely muille.
* Topeliuksen teksteistä/ vanhoista lastenlauluista esitys muille.
* sarjakuva jostakin vanhasta tarinasta.

Viikko 42 Syysloma

Viikko 43 Monikulttuurisuutta käsittelevä näyttely kaupunginkirjastossa

Viikko 44 Lapsuus entisajan Suomessa -teema jatkuu vielä yhden kerran

Jos minä istuisin tuntikehystyöryhmässä, siirtäisin kolmasluokkalaisten toisen tunnin viidesluokkalaisille. Monissa kouluissa on varmasti samanlainen sekaryhmä kuin minullakin. Nyt mennään vahvasti alkuopetuksen ehdoilla. Yritän tunnekasvatuksen ja toiminnallisuuden kautta saada aikaiseksi jotain "aivotoimintaa", mutta varsinaiseen pohdiskeluun ja filosofointiin pääsemme varsin harvoin. Jos toinen tunti olisi vain ylimmille luokille, olisi paljon helpompi vaihtaa ajatuksia ja harjoitella kunnon pohtimista. Eikä todellakaan olisi haitaksi, jos opekin hankkisi jotain koulutusta filosofointiin lasten kanssa:)

Satu Arjanne

Kokemuksia Prometheus-leiristä

2010-08-28T12:38:00.000-07:00

Vuosittain noin tuhat nuorta käy Prometheus-leirin rippileirin sijasta tai sen rinnalla. Prometheus-leirien tavoitteena on rohkaista nuoria pohtimaan asioita, hahmottamaan ja kehittämään omaa elämänkatsomustaan, kunnioittamaan itseään ja muita sekä ottamaan vastuun itsestään ja maailmasta.

Ensimmäisen Prometheus-leirin järjesti vuonna 1989 Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry. Nykyään leirien järjestämisestä vastaa Prometheus-leirin tuki ry.

Et-opetus.fi haastatteli kahta kesällä 2010 leireille osallistunutta nuorta.

Kerrotko hieman itsestäsi ja siitä, kuinka päädyit osallistumaan Prometheus-leirille.
Essi: Olen Essi ja käyn yhdeksättä luokkaa Tampereen klassillisessa koulussa. Olen luokaltani ainoa joka käy ET:n tunneilla. Sain tiedon Prometheus-leiristä, kun veljeni ja siskopuoleni kävivät kyseisen leirin. En kuulu kirkkoon, joten rippileirillä en olisi päässyt ripille. Niinpä tulin siihen tulokseen, että protuleiri olisi hyvä vaihtoehto, sisarustenkin kokemukset leiristä olivat olleet hyviä.
Rudolf: Nimeni on Rudolf, olen ysiluokalla Tampereen Steinerkoulussa, opiskelen ET:tä. Sain tietää Prometheusleiristä monelta taholta. Isältä, koulusta ja esitteistä. Olin heti kiinnostunut koska en halunnut rippileirille sen vahvan uskonnollisuuden vuoksi.

Millainen leirisi oli?
Rudolf: Leirini järjestettiin elokuun alussa Kustavissa Itätalossa. Leirillä oli 12 leiriläistä + 7 tiimiläistä. Suuri osa leiriläisistä oli ET:n opiskelijoita tai vaihtamassa ET:hen. Leiri ja sen ohjelma oli mielestäni loistavasti järjestetty
Essi: Ilmottauduin protuleirille Halslahteen 1.-8. elokuuta. Leiriläisiä oli 16, tiimiläisiä (ohjaajat ja apuohjaajat) seitsemän. Ainakin muutama lisäkseni opiskelee ET:tä, en tiedä kuinka moni.
Halslahden leirikeskus oli oikein viihtyisä ja tilava. Leiriläiset nukkuivat samassa tilassa, mikä vähensi yksityisyyttä, mutta muuten asiat sujuivat hyvin. Ruoka oli hyvää ja vesivessat sijaitsivat ulkorakennuksessa.
Suihkuja ei ollut, vaan hiukset pestiin saunassa. Itse pystyin kumminkin sopeutumaan siihen hyvin. Saunalta pääsi mereen uimaan, rannalla oli pitkä puulaituri ja vesi oli uitavan lämmintä. Ylipäätänsä leirin järjestelyt olivat hyvät, ongelmia ei tullut juurikaan leiriviikon aikana.

Tiedätkö, aikooko moni leiriläisistä käydä myös rippileirin?
Rudolf: Yksi leiriläisistä oli jo käynyt rippileirin, ja yksi aikoi käydä muttei käynytkään. Useat ihmiset jotka ovat käyneet rippi- ja prometheusleirin ovat sanoneet, että protuleirillä on ollut kivempaa.
Essi: Muutama leiriläisistä oli käynyt rippileirin, suurin osa oli ilmottautunut vain protulle. Rippileirillä käyneet pitivät kuulemma molemmista, mutta hieman enemmän protusta. Monien mielestä protulla on myös rennompaa ja enemmän leikkejä, rippileirihän sisältää uskonnollisia oppitunteja. Osa kavereistani on valittanut siitä, kuinka omalla rippileirillä puolet ihmisistä ovat samasta koulusta. Protuleirille mennessä voi olla varma, ettei tunne ainakaan puolia ihmisistä, omalla leirilläni melkein kukaan ei tuntenut toisiaan.

Millaisia asioita leirillä käsiteltiin? Entä onko ET:n opetussisällöillä ja protuleirillä käsiteltävillä asioilla yhtäläisyyksiä tai eroja?
Essi: Jokaisella päivällä oli eri teema, johon liittyen keskusteltiin paljon. Teemoja oli esim. erilaisuus, päihteet, ihmissuhteet, yhteiskunta, maailmankuvat ja seksuaalisuus. ET:n tunneilla keskustellaan kyllä esim. yhteiskunnasta ja maailmankuvista, mutta täysin erilailla. Koulussa saadaan tietoa, kun taas protulla keskustellaan omista mielipiteistä, tiedoista ja näkemyksistä.
Rudolf: Leirillä oli erilaisia teemapäiviä joilla käsiteltiin mm. uskontoja, kulttuureja, erilaisuutta, stereotypioita, päihteitä, lakeja ja tulevaisuuden suunnitelmia. ET:ssä käsiteltävät asiat ovat aika samoja kuin protulla, mutta mielestäni protulla asioita käsiteltiin hauskemmalla ja mielenkiintoisemmalla tavalla.

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen leiristä? Mikä oli mieleenpainuvin leirikokemuksesi?
Rudolf: Kivointa leirillä oli kun sai leikkiä, mitä ei yleensä pääse tekemään. Kaikki keskustelut olivat mielenkiintoisia ja henkisesti kehittäviä.
Essi: Parhaiten leiristä jäi mieleen ihanat ihmiset ja syventävät keskustelut. Mieleenpainuvin kokemus oli kuitenkin raju ukkosmyrsky, joka koetteli leirikeskusta viimeisenä iltana. Itse pelästyin, kun salaman iskettyä johonkin lähettyville kuului pamaus, ja samassa menivät sähköt. Saimme kumminkin valot takaisin noin tunnin kuluttua, jolloin taivas oli jo selkeä.

Suosittelisitko Prometheus-leiriä ET:n opiskelijalle?
Essi: Suosittelisin protuleiriä ET:n opiskelijalle tai vaikka uskonnon opiskelijalle, tälle leirille voi tulla kuka tahansa. Itse sain leirillä uusia kavereita, kokemuksiä ja näkemyksiä, joita en unohda varmasti pitkään aikaan.
Rudolf: Suosittelisin protuleiriä sellaiselle joka ei usko Jumalaan, eikä välttämättömästi halua kirkkohäitä ja papin siunausta, mutta tahtoo rippileiriä vastaavan nuorten kesäleirin.

Kuinka aiot juhlistaa leirin päättymistä?
Rudolf: Suku/tuttava kutsujuhla leirin jälkeen.
Essi: Itse asiassa lähdin leiriltä surumielin, kun jouduin jättämään leiriläiset ja leirikeskuksen. Pidin kuitenkin samana iltana protujuhlat, joita voisi verrata rippijuhliin.

Aiotko tulevaisuudessa apuohjaaksi Protu-leirille?
Essi: Sain protuleiristä mahtavat muistot, joista kiitän sekä leiriläisiä että apuohjaajia. Aion itse ensikesänä mennä apuohjaajaksi, lisäksi liityin Prometheus-leirin tuki ry:n.
Rudolf: Olen vähän miettinyt minkälaista apparinhomma olisi...

Elämänkatsomustietoa alakoulussa

2010-08-26T00:15:00.001-07:00

Elämänkatsomustiedon opetukseen tuovat usein haastetta opetusryhmässä olevat eri-ikäiset oppilaat, tarve sovittaa opetus oman kunnan/koulun opetussuunnitelmiin sekä huomioida paikalliset olosuhteet ja kulttuuri. Tällä hetkellä alakoulussa yleisimmin käytössä olevat uudet oppikirjat, Miina, Ville ja vintiöt - elämänkatsomustieto ja Miina, Ville ja kulttuurin arvoitus, eivät vielä kata kokonaan valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteissa mainittuja aihekokonaisuuksia. Kirjasarjaan onkin tulossa täydennystä lähivuosina!

Oppikirjat ovat (niin elämänkatsomustiedossa kuin muissakin oppiaineissa) ensisijassa opettajan tuki- ja apuvälineitä, niiden ei ole edes tarkoitus toimia ainoana lähdemateriaalina opetuksessa. Elämänkatsomustieto mahdollistaa myös irrottautumisen perinteisestä opettajajohtoisesta luennointitavasta oppilaita osallistaviin työskentelytapoihin. Erilaisten asioiden tekeminen ja keskustelu ovat keskeisiä työskentelytapoja ET:n opetuksessa.

et-opetus.fi-sivustolle tulee aina joskus palautetta opettajilta, jotka kysyvät vinkkejä opetusmateriaaleihin ja oppituntien suunnitteluun. Tässä on ensin muutama linkki opetusta tukeviin materiaaleihin:

Helsingin yliopiston elämänkatsomustiedon didaktiikan opiskelijoiden tekemiä harjoitustöitä.
Tampereen yliopiston elämänkatsomustiedon opiskelijoiden opetusideoita
Opetushallituksen elämänkatsomustietoa perusopetuksen alaluokille -sivusto.
Lista elämänkatsomustiedon oppikirjoista et-opetus.fi-sivustolla.
YLE:n opettaja.tv: Ajattelen, siis olen

Pyysimme lisäksi tamperelaista luokanopettajaa, Satu Arjannetta Lentävänniemen koulusta kertomaan, kuinka hän opettaa elämänkatsomustietoa ja kuinka hän suunnittelee oppitunnit. Toivomme, että lukijat kertoisivat omissa kommenteissaan lisää hyviksi kokemistaan työskentelytavoista ja opetusideoistaan.

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä

Elämänkatsomustietoa alakoulussa

Elämänkatsomustietoa opetetaan alakoulussa usein ryhmälle, jossa on oppilaita kaikilta luokka-asteilta. Joillakin luokilla tunteja on yksi, joillakin kaksi viikossa, riippuen kunnan opetussuunnitelmasta. Tällöin on mielestäni järkevintä valita keskusaihe ja rakentaa siitä sopivia tunteja eri-ikäisille oppilaille.

Kokosin opetussuunnitelman keskeiset sisällöt ja poistin päällekkäisyydet. Tällainen lista syntyi luokille 1-5:

Ihmissuhteet ja moraalinen kasvu

toisen kohtaaminen ja hänen asemaansa asettuminen
hyvä, oikean ja väärän erottaminen
ystävyyden merkitys elämässä
hyvä elämä
oikeudenmukaisuuden toteutuminen jokapäiväisessä elämässä, rikkaus ja köyhyys maailmassa
ajattelun vapaus, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapaus, suvaitsevaisuus ja syrjintä
arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä.

Itsetuntemus ja kulttuuri-identiteetti

Kuka olen ja mitä osaan
toiveet
erilaisia elämäntapoja
suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus
suomalainen kulttuuri, suomalaiset kulttuurivähemmistöt
uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys
elämänvaiheet
maailman kulttuuriperintö
elämänkatsomus, erilaisia elämän- ja maailmankatsomuksia.

Yhteisö ja ihmisoikeudet

Yhteiselämän perusteita, luottamus, rehellisyys ja reiluus, kultainen sääntö
lasten oikeudet, oikeus ja velvollisuus, ihmisoikeudet
tasa-arvo ja rauha, demokratia, tulevaisuuden maailma
etiikan perusteita, teon moraalinen oikeutus, teon tarkoitus ja seuraus
oman elämän eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja.

Ihminen ja maailma

Ympäristö ja luonto, eloton ja elävä, kauneus luonnossa
elämän synty ja kehitys, maa ja maailmakaikkeus, elämän erilaisia muotoja, syntymä, elämä ja kuolema luonnossa
kertomuksia maailman synnystä
luonnon tulevaisuus ja kestävä kehitys, erilaiset aikakäsitykset ja niiden merkitys ihmisen elämässä
luonnon tulevaisuus ja kestävä kehitys
maailmanperintö ja ympäristö

Kuudennen luokan suunnitelmassa onkin jo uusia asioita, mutta ops on siis luokille 6-9! Kannattaa hieman tarkistella yläkoulun opetussuunnitelmaa ja olla yhteydessä yläkoulun et-opeen, ettei tule liikaa päällekkäisyyksiä.
Kansalaisuus ja hyvä yhteiskunta

Demokratia
kestävä kehitys.

Katsomusten maailma

Katsomusten historiaa, katsomusvapaus
alustavasti maailmankuva, maailmankatsomus ja elämänkatsomus
luonnollinen ja yliluonnollinen
uskonto ja uskonnottomuus.

Kulttuuri

Kulttuuri ja luonto
suomalainen kulttuuri, suvaitsevaisuus.

Etiikka ja hyvä elämä

Monikulttuurisuus eettisenä kysymyksenä alustavasti.

Tulevaisuus

Maailmanperintö.

Lentävänniemen koulussa Tampereella et-ryhmä on seuraavanlainen: ekaluokkalaisia kaksi, tokaluokkalaisia kaksi, kaksi kolmasluokkalaista, yksi vitonen ja yksi kutonen. Kaksi vuosiviikkotuntia on luokka-asteilla kolme ja kuusi. Tyttöjä on neljä, poikia neljä. Tunnit ovat motivoivasti perjantaina klo 13-15, koska myös ortodoksiopettaja tulee silloin kouluumme…

Olen opettanut et:tä vasta muutaman vuoden. Oppiaineen oppikirjoja en tunne, koska kaikki kouluni materiaalit ovat ikivanhoja ja huonokuntoisia, eikä niihin tee mieli tarttua. Keväällä ostin kirjat Miina, Ville ja vintiöt sekä Miina, Ville ja kulttuurin arvoitus (Opetushallituksen kustantamaa materiaalia).

Syyslukukaudella tulen tarvitsemaan seuraavia kirjoja:

Kaari Utrio: Laps Suomen
Äiti, mitä minä tekisin, ikivanha askarteluopas
Joku vanha suomalainen satukirja, vaikkapa Topeliusta
Maailman lapset, Unicef
Nuorten lakikirja, Talentum

Koulussani on runsaasti pelejä, niitä tarvitsen varmasti myös.

Jos kaunis kesä jatkuu, pidän kaksi ensimmäistä kertaa tunnit ulkona. Teemme asioita, jotka liittyvät Sisältöalueeseen Ihminen ja maailma sekä Ihmissuhteet.

Viikko 33 Menemme koulun lähimetsään mukana kynät. Jokainen oppilas saa pahvikiekon, ”cd:n”. Hajaannumme hieman ja kymmenisen minuuttia jokaisen pitää kuunnella luontoa ja kirjoittaa äänet cd:lle. Kokoonnumme yhteen ja esitämme cd:t toisillemme.
Sen jälkeen otamme jokaisesta kuvan jossain lapsen itse valitsemassa mieleisessä luontopaikassa. Jälkimmäisellä tunnilla, jossa on siis mukana vain kaksi kolmasluokkalaista ja yksi kutonen, tulostamme kuvat ja sommittelemme et-luokkaan ”facebookin”.

Viikko 34 Jaan lapset pareittain. Jokainen pari saa metrin mittaisen langan. He asettavat sen metsään valitsemaansa kohtaan ja keksivät lankaa seuraavan tarinan. Esim. Olipa kerran pieni metsähiiri, joka pujahti esiin kolostaan… Parit esittävät tarinat toisilleen. Jälkimmäisellä tunnilla pelaamme metsägolfia.

Viikko 35 Tarkastelemme facebookia. Jokainen tekee kuvansa yhteyteen pienen kirjallisen koosteen itsestään. Jos ekaluokkalaiset eivät osaa kirjoittaa, minun täytyy toimia kirjurina! Jaan et-vihot. Valitsemme kanteen kivat kuvat ja kiinnitämme ne. Teemme vihkoon minä-sivun, jota täytyy täydentää kotona. Siinä kysytään vanhempien ja isovanhempien syntymäpaikkoja ja ammatteja.
Toisella tunnilla opettelemme sukuun liittyviä käsitteitä (täti, eno jne.) ja pelaamme Hullunkurisia perheitä. Näin aloittelen opsin kohtia ”Kuka olen, mitä osaan” sekä ”Suomalainen kulttuuri”.

Viikko 36 Teemme retken Amurin työläismuseoon.

Viikko 37 Käsittelemme sukumonisteita. Etsimme syntymäpaikkoja kartasta. Nimet ja ammatit herättävät varmaan keskustelua. On myös mielenkiintoista kuulla, onko joku ominaisuus ollut vahvasti perinnöllinen. Ainakin isompien kanssa teemme muistiinpanot museoretkestä ja samaa työstän jälkimmäisellä tunnilla.

Päivänavauksista

Koulussani joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina on seurakunnan päivänavaus juhlasalissa ja minä pidän silloin päivänavauksen et:läisille. Syyskuussa aion käsitellä yrittäjyyttä, lokakuussa Aleksis Kiveä, marraskuussa ruotsalaisuuden päivää ja joulukuussa lapsen oikeuksia.

Tuukka Tomperin haastattelu

2010-08-25T08:02:00.000-07:00

Haastattelu on julkaistu alunperin et-opetus.fi-sivustolla vuonna 2009, josta se on siirretty tähän blogiin elokuussa 2010.

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä

Mikä on elämänkatsomustiedon merkitys suomalaisessa koulujärjestelmässä? Millaista on ET-opettajan arki, ja millaisia ovat elämänkatsomustiedon opiskelijat? Muun muassa näistä asioista et-opetus.fi keskusteli Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitoksella toimivan tutkijan ja elämänkatsomustiedon moniottelijan Tuukka Tomperin kanssa.

Tomperilla on yli kymmenen vuoden kokemus elämänkatsomustiedon (ET) ja filosofian opettajana toimimisesta ja ET:n oppikirjojen ja opetussuunnitelman parissa työskentelystä. Tomperin oma kiinnostus elämänkatsomustietoon kumpusi ensin filosofian opinnoista ja myöhemmin konkreettisesta opetustyöstä Tampereen aikuislukiossa. - Aikuislukiossa valinnanvapaus uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelun välillä toi oppitunneille motivoituneita ihmisiä. Erityisesti nuorilla kiinnostus ET:n käsittelemiin aiheisiin kulkee myös usein käsi kädessä yhteiskunnallisen aktiivisuuden heräämisen kanssa, Tomperi kertoo. Elämänkatsomustiedon aihepiireihin kuuluvat perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien mukaan mm. ihmissuhteiden, hyvän elämän, yhteiskunnan ja moraalisten kysymysten käsitteleminen.

Elämänkatsomustiedon oppilaslähtöisyyden ja teemojen vuoksi aine keskustelee enemmän oppilaan kanssa ja tukee näin myös oppijoiden yhteiskunnallisten osallistumismuotojen kehittymistä eteenpäin. Tomperin mukaan elämänkatsomustiedon eräs tärkeimmistä lähtökohdista on oppilaan ymmärtäminen itsenäisesti ajattelevana ja toimivana subjektina. Opetuksessa huomioidaan yksittäisten oppilaiden pedagogiset tarpeet, eikä pyritä sovittamaan kaikkia samaan, ennalta määriteltyyn muottiin. - Elämänkatsomustieto on pedagogisena oppiaineena aina palvelemassa oppilaan tarpeita, toisin kuin uskontokuntiin kuuluville tarjottava opetus, joka tuntuu edelleen lähtevän enemmän uskonnon perinteen ja sen tarpeiden palvelemisesta, Tomperi toteaa. Oppilaan huomioiminen katsomuksellisesti neutraalissa oppimistilanteessa onkin Tomperin mukaan eräs elämänkatsomustiedon merkityksellisimmistä ulottuvuuksista.

Elämänkatsomustietoa opettavat kouluissa sekä luokanopettajat että aineenopettajat. Aineenopettajilla on usein enemmän liikkumatilaa toteuttaa omia näkemyksiään ET:n aihesisältöjen toteuttamisessa, vaikka aine itsessään onkin usein eräänlaisena heittopussina opettajien välillä. Monissa kouluissa katsomuksenvapautta ja uskonnottomuutta pidetään Tomperin mukaan myös edelleen ‘mörkönä’, mikä saattaa heijastua myös välinpitämättömänä suhtautumisena uskonnottomien tarpeisiin ja laissa määriteltyihin oikeuksiin. Usein elämänkatsomustiedon opettaja voikin joutua pitämään uskonnottomien puolia jäädä pois esimerkiksi kirkkovuoden tapahtumista tai tunnustuksellista aamunavauksista. Vaikeimmissa tapauksissa tilanteet voivat kärjistyä ristiriidoiksi kristillistä perinnettä itsestäänselvänä pitävien opettajien ja ‘omistaan’ huolehtivien ET-opettajien välillä. - Asiat kuitenkin edistyvät lopulta vain ihmisten kautta. Niinpä sanon aina, että kunhan joka koulussa olisi edes yksi elämänkatsomustietoon perehtynyt opettaja, joka on kiinnostunut aineen opettamisesta ja osaa ottaa tässäkin asiassa huomioon oppilaiden erilaisuuden ja moniarvoisuuden, paljon olisi jo saavutettu, Tomperi alleviivaa.

Tomperi ei kannata uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen yhdistämistä yhteisen uskontotiedon nimikkeen alle. Sekä kansainväliset esimerkit että Suomessa kuullut keskustelunavaukset antavat olettaa, että uskontotietona opetetut sisällöt ovat usein evankelisluterilaisen näkemyksen mukaisia - tai niitä mahdollisimman vähän haastavia. - Edellinen opetussuunnitelman uudistustyö tehtiin virkamiestyönä suljettujen ovien takana. Pian aloitettava uudistus täytyy nostaa laajaan julkiseen keskusteluun, eikä sitä voida jättää pelkkien institutionaalisten lausuntokierrosten varaan, Tomperi painottaa. Uudistuksessa tullaan ottamaan syvemmällä tasolla kantaa myös uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen, ja julkisella, avoimella keskustelulla on mahdollista välttää virkamiestahojen ja kirkon harvainvallan käyttö uudistuksen periaatteellisissa kysymyksissä.

Elämänkatsomustietoa opiskelevien vanhemmat ja joskus opettajatkin kohtaavat saatavilla olevan informaation niukkuuden yllättävän usein. Eräs tapa koota ja keskittää saatavilla olevaa materiaalia ja opetusresursseja on Internet ja erityisesti web. Tuukka Tomperi näkee et-opetus.fi:n kaltaisten sivustojen merkityksen vanhempien ja opettajien solmukohtana saatavilla olevaan informaatioon. Webin, ja erityisesti sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia voitaisiin ottaa Tomperin mukaan käyttöön myös luokkahuoneissa. Elämänkatsomustiedon oppisisältöjen yhdistäminen esimerkiksi mediakasvatuksen aihekokonaisuuksiin saa Tomperilta myös kannatusta.

Lopuksi Tomperi peräänkuuluttaa arkitodellisuuteen suhteutettuja tilastoja ja median valppautta suomalaisen katsomusopetuksen tilan uutisoinnissa. Vaikka mediassa ja keskusteluissa viitataan aina kulloiseenkin uusimpaan tilastoon luterilaiseen kirkkoon kuuluvien määrästä Suomessa (tällä hetkellä yli 81%), ei tämä tilasto vielä riitä argumentiksi katsomusopetuksesta puhuttaessa. Olennaista on yksittäisten koulujen ja oppilasryhmien tilanne. Joissakin tilanteissa luterilaisten opetettavien osuus on lähes 100% oppilaista, toisissa vain hieman yli 50%. Mediassa pidetäänkin yllä eräänlaista kansallista yhtenäismyyttiä, jonka avulla voidaan poliittisessa päätöksenteossa perustella katsomusopetuksen opetussuunnitelman kehittämistä. - Lopulta kyse on siitä, että kaikille oppilaille on tarjottava mahdollisuus laadukkaaseen opetukseen. Paras keino tähän on se, että uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus avataan toisilleen vaihtoehtoisiksi valinnoiksi oppilaan katsomustaustasta riippumatta, kiteyttää Tomperi.

Opetuskokeilu kodin ja koulun yhteistyöstä

2010-05-04T00:46:00.000-07:00

Opiskelen luokanopettajaksi Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella, ja vuonna 2008 tein kandidaatin työni luokanopettajien suhteesta elämänkatsomustietoon. Minulla ei ollut minkäänlaista aiempaa kosketuspohjaa kyseiseen oppiaineeseen, ja ehkä juuri siksi halusin tutkia sitä syvemmin.

Lähdin rakentamaan pro gradu -työtäni samaisen oppiaineen ympärille, ensi alkuun ajatuksenani tutkia vanhempien ajatuksia elämänkatsomustiedosta. Tuntui kuitenkin, etten välttämättä saisi henkilökohtaisesti aiheesta tarpeeksi irti. Ideointi graduohjaajani kanssa osoittautui hedelmälliseksi - hän oli juuri tarkastamassa Raili Lehtolaisen väitöskirjaa nimeltä Keltaista ja kimaltavaa, joka käsittelee kodin ja koulun yhteyden rakentamista uusilla toimintatavoilla. Yksinkertaistettuna Lehtolainen oli rakentanut kodin ja koulun yhteistyötä tukevan toimintamallin, jossa koulussa tapahtuva oppiminen perustui vanhempien ja isovanhempien kodeissa yhdessä lasten kanssa rakentamille esityksille ja pohdinnoille.

Päätin rakentaa Lehtolaisen mallia mukaillen oman elämänkatsomustiedon opetuskokeilun Savonlinnan normaalikoulun elämänkatsomustiedon oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Tutkimuksen tarkoituksena oli pyrkiä rakentamaan toimiva elämänkatsomustiedon opetuksen malli, jossa yhdistyvät luontevasti elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteet opetussuunnitelmassa, kodin ja koulun yhteistyö, multi-age-näkökulma ja ympäristökasvatus. Ryhmä tarjosi mielenkiintoisen tutkimuskohteen, sillä et-oppilaita oli viideltä eri luokka-asteelta yhteensä kymmenen.

Tähän mennessä oppilaat olivat usein opiskelleet rajatusti oman luokka-asteensa asioita. Pohdin, olisiko kuitenkin mahdollista, että eri-ikäiset oppilaat käsittelisivät samoja teemoja yhtä aikaa. Tutkiessani mahdollista yhteistä teemaa käsiteltäväksi nousi ympäristökasvatus. Elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmassa ympäristökasvatus näkyy osana keskeisiä sisältöjä (mm. luokat 1-5, Ihminen ja maailma, luokat 6-9 Tulevaisuus) ja tuntui, että se olisi luonteva ottaa yhteiseksi aiheeksi kun luodaan yhteyttä kodin ja koulun välille.

Pidin oppitunteja neljän viikon aikana tunnin viikossa. Aikaa rajasivat mm. omat opiskelukiireet, ja kokeilua olisi selvästi ollut hyvä tehdä kauemmin. Lähetin joka viikko lasten mukana kirjeen kotiin, jossa pyysin vanhempia keskustelemaan ja kertomaan jostain aihepiiristä, jota käsiteltäisiin seuraavan viikon tunnilla. Pidin tärkeänä, että olin myös itse mukana tarinoimassa, joten jokaiseen kirjeeseen liitin oman muistoni käsiteltävästä aiheesta. Osa vanhemmista osallistui vahvasti, osalle taas kokeilun idea saattoi jäädä etäiseksi jo kielimuurin takia.

Olin valmistautunut käymään läpi esimerkiksi ympäristön käsitettä aika perinpohjaisesti, mutta totesin, että lapsilla on aiheesta erittäin hyvät pohjatiedot. Ns. teorian sijasta pääpaino tunneilla olikin sillä, että lapset kertoivat ja kuuntelivat vanhempien lähettämiä tarinoita, joista sitten nostin ylös opetettavia käsitteitä. Temaattisesti tunnit jakautuivat siten, että liikuimme menneestä tulevaisuuteen. Ensimmäisen tunnin jälkeen pyysin vanhemmilta kirjeitse muistoja ja kokemuksia siitä, millainen oli lapsuuden ympäristö ja miten nykyinen elinympäristö eroaa siitä. Tätä aihetta olimme sivunneet ensimmäisellä tunnilla, kun pohdimme ympäristön käsitettä ja sen muutoksia. Toisella tunnilla kuuntelimme tarinoita ja jatkoimme edelleen muutoksien pohdintaa - mikä on huono muutos ympäristössä, miksi se on "huono muutos"? Pitäisikö ympäristöä jotenkin suojella ja miksi?

Seuraavaksi pyysin vanhemmilta tarinoita siitä, millaista oli entisajan kierrätys, tai puhuttiinko kierrätyksestä tai ympäristönsuojelusta perheissä tai kouluissa ylipäänsä. Tutustuimme vanhempien tarinoihin ja sen pohjalta kiersimme tutkimassa, miten Savonlinnan Normaalikoulu kierrättää, ja onko esimerkiksi oppilailla vaikuttamismahdollisuuksia. Puhuimme mm. tuunauksesta ja kestävästä kehityksestä, ja tämän kautta pyrin luomaan aasinsiltaa seuraavalle tunnille, jolla käsiteltiin ympäristömme tulevaisuutta. Viimeisellä tunnilla käsittelimme tulevaisuudennäkymiä ja toiveita, ja tällöin pyysin oppilaita pohtimaan ryhmissä, millainen olisi ihanteellinen koulu- ja kaupunkiympäristö ja mitä sen saavuttamiseksi voisi tehdä.

Seikka, joka eniten harmittaa on se, että yhteys vanhempiin jäi niin etäiseksi. Olisi ollut hyvä ajan kanssa vaikka tavata vanhemmat ja kertoa kokeilusta kasvotusten, kun nyt kommunikointi jäi kirjeitten varaan. Oli vaikeaa seurata menevätkö kirjeet kotiin asti, kun kaikki oppilaat eivät olleet samalla luokalla. Kokeilun aikana huomasi selvästi miten lyhyt aika onkaan tunti viikossa, etenkin jos haluaisi luoda parempaa yhteyttä kodin ja koulun välille.

Itselläni tämä toimi hyvänä opetusharjoitteluna ja innosti tutkimaan graduni teoriaosan aiheita kuten ympäristökasvatusta ja yhdysluokkaopetusta, joihin muuten en välttämättä olisi tutustunut syvemmin. Multi-age -tyyppistä ryhmää on etenkin aloittelevan opettajan varsin haasteellista ohjata, sillä tietenkin pyrkimyksenä on tarjota haasteellisia aiheita, mutta kuitenkin siten, että nuoremmatkin pysyisivät kärryillä. Tutustuttuani multi-ageen kokeiluni jälkeen syvemmin, olen tullut toteamaan, että opetus voisi olla virikkeellisempää ja vähemmän opettajajohtoista kuin tavallisessa luokkahuoneopetuksessa. Tässä tapauksessa itselläni oli kuitenkin selkeä rooli luokan vetäjänä. Varmasti myös lapsilta veisi jonkin aikaa totuttautua erilaiseen toimintamalliin ja yhdessä työskentelyyn, jos opetus on aiemmin ollut hyvin eriytettyä. Nyt minulla oli tehtävänä myös ns. kuppikuntien hajottaminen ja luokan yhteisöllisyyden rakentaminen, mikä ei sekään ollut helppoa, kun en tuntenut oppilaita kovin hyvin.

Epäkohdista huolimatta tällainen malli tuntui sopivan elämänkatsomustiedon opetukseen loistavasti jo esimerkiksi siinä, että ympäristökasvatus tarjoaa pohjan käsitellä et:n teemoja. Tarinoiden kuuntelu ja keskustelu niistä ovat hyviä et:n opetusmenetelmiä, lapset selvästi käsittelivät näitä aiheita mielellään. Tulen varmasti jatkamaan myös tulevassa ammatissani kyseisten teemojen parissa työskentelyä!

Noora Malkavaara, tuleva luokanopettaja

Elämänkatsomustieto vapaasti valittavaksi

2010-03-11T03:19:00.000-08:00

Perusopetuksen tuntijakotyöryhmän on määrä esittää näkemyksensä uudeksi tuntijaoksi toukokuun alussa. Näkemyksiä ja erilaisia toiveita elämänkatsomustiedon tulevaisuudesta on annettu opetushallituksen keskustelujen kommenteissa sekä eri järjestöjen ja yksityishenkilöiden kannanotoissa.

Yksi mahdollinen tapa parantaa elämänkatsomustiedon asemaa olisi oppiaineen tekeminen vapaasti valittavaksi kaikille koululaisille. Nykyisen lainsäädännön mukaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa lainkaan peruskoulussa tai lukiossa, kun taas uskontokuntiin kuulumattomat voivat valita vapaasti elämänkatsomustiedon ja enemmistön uskonnon väliltä. Vapaa valinta katsomusaineen suhteen on jo esiopetuksessa (uskontokasvatus tai elämänkatsomustietokasvatus) sekä aikuislukioissa. Miksi näin ei voisi olla myös peruskoulussa? Asialle on jo perustettu oma kannattajaryhmä facebookkiin: Oikeus ET-opetukseen ev. lut. kirkon jäsenille.

Elämänkatsomustiedon vapaasti valittavuutta ei ole juuri esiintynyt aiemmissa kannanotoissa, joten päätin lähettää oman näkemykseni perusopetuksen tuntijakotyöryhmälle.

Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon työryhmälle

Asia: Kannanotto elämänkatsomustiedon valinnaisuudesta

Liitteet: Elämänkatsomustieto - Tietopaketti esi- ja alakoululaisen vanhemmille.

Esite on vapaasti ladattavissa osoitteessa: http://www.et-opetus.fi/et/esittelymateriaalit

Elämänkatsomustiedon opetuksen nykyinen tilanne

Nykyisen lainsäädännön mukaan elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomien oletusarvoinen katsomusaine. Opetuksen järjestäjän tulisi sijoittaa uskontokuntiin kuulumattomat elämänkatsomustiedon opetukseen. Uskontokuntiin kuulumattomilla on kuitenkin oikeus valita enemmistön uskonto omaksi katsomusaineekseen, mutta tällöin vanhempien on erikseen ilmoitettava asiasta opetuksen järjestäjälle. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon (enemmistön uskonto) kuuluvilla ei ole oikeutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen, ainoastaan vähemmistöuskontojen oppilaat voivat valita elämänkatsomustiedon, mikäli heidän omaa uskontoa ei opeteta.

Ennen vuotta 2003 uskontokuntiin kuulumattomien piti erikseen anoa vapautusta uskonnon opetuksesta, minkä jälkeen vasta oli mahdollista päästä elämänkatsomustiedon opetukseen.

Esiopetuksessa valinta uskontokasvatuksen ja elämänkatsomustietokasvatuksen välillä on nykyään täysin vapaata, samoin aikuislukioissa uskontokuntiin kuuluvat voivat opiskella halutessaan elämänkatsomustietoa.

Huolimatta siitä, että elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat kasvaneet oppiaineen koko olemassaolon ajan, ovat oppilasmäärät valtakunnallisesti edelleenkin pienet. Vain hieman alle 3% kaikista peruskoulun oppilaista opiskelee elämänkatsomustietoa. Toisaalta Helsingissä on jo kouluja, joissa yli neljäsosa oppilaista opiskelee elämänkatsomustietoa. Uskontokuntiin kuulumattomia koululaisia on tällä hetkellä arviolta n. 10-15% kaikista peruskoulun oppilaista. Yhteiskunnan maallistumisen myötä elämänkatsomustiedon opetukseen oikeutettujen oppilaiden määrä tulee varmasti kasvamaan tulevaisuudessa. Tämä arvio perustuu kastettujen osuuteen syntyneistä. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kastettujen osuus oli noin 87.1% vuonna 2002 syntyneistä ja vuonna 2009 enää 80.7%.

Syitä elämänkatsomustiedon pieniin oppilasmääriin löytyy useita. Oppiaineesta tiedotetaan huonosti ja jotkut kunnat noudattavat vanhaa lakia ja vaativat vanhemmilta ilmoituksen elämänkatsomustietoon pääsemiseksi. Niin sanottu "kolmen oppilaan sääntö" tulkitaan koulukohtaiseksi eikä kuntakohtaiseksi. Opetusviranomaisten asenteet uskontokuntiin kuulumattomia kohtaan voivat olla syrjiviä ja opetusjärjestelyt voivat olla huonot (hyppytunnit, vaihtuvat opettajat, opetus eri kouluilla). Lisäksi koulun aloittavat oppilaat kokevat erottelun eri ryhmiin oppilaiden vanhempien kulttuuritaustan perusteella syrjivänä ja valitsevat herkästi uskonnon, jotta eivät eroaisi joukosta.

Ongelmia aiheuttavat myös uskonnolliset päivänavaukset ja koulun muut uskonnolliset tilaisuudet. Koulun järjestäessä yhden uskontokunnan tilaisuuksia on ryhmäpaineen takia niistä poisjättäytyminen erittäin vaikeaa. Oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen ei toteudu.

Mahdollisuuksia elämänkatsomustiedon aseman parantamiseksi

Elämänkatsomustiedon opetussisällöt ja opetusmenetelmät ovat poikkeuksellisen onnistuneita kansainvälisestikin mitaten. Elämänkatsomustieto yhdistää mm. monialaisesti eettistä pohdintaa, lasten ajattelutaitojen kehittämistä, erilaisiin katsomuksiin tutustumista sekä kansalaistaitoja tukevaa demokratiakasvatusta.

Elämänkatsomustieto sopisi peruskoulun oppiaineena kaikille koululaisille. Liitteenä olevassa elämänkatsomustiedon esitteessä käydään läpi elämänkatsomustiedon luokkien 1-5 opetussuunnitelman sisältöä.

Elämänkatsomustiedon valinnan tekeminen täysin vapaaksi

Nykyisen lainsäädännön keskeinen epäkohta on elämänkatsomustiedon opetukseen pääsemisen estäminen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvilta peruskoululaisilta. Ainoastaan erottamalla oppilas kirkosta tai eroamalla itse vanhempien luvalla on mahdollista päästä elämänkatsomustiedon opetukseen. Elämänkatsomustiedon tekeminen vapaasti valittavaksi kaikille koululaisille lisäisi rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien valinnanvapautta. Näin vanhemmat voisivat itse määrittää, mikä on kodin tosiasiallinen katsomusperinne. Tämä valinnanvapaus on jo aikuislukiossa sekä esiopetuksessa.

Elämänkatsomustiedon avaamisella uskontokuntiin kuuluville saavutettaisiin muitakin etuja. Koulujen ja opetusviranomaisten ei tarvitsisi enää käsitellä arkaluontoisia tietoja liittyen lasten jäsenyyteen eri uskontokunnissa. Viranomaisten mahdollisuus vältellä elämänkatsomustiedon opetuksen aloittamista ei enää onnistuisi, vaan vanhemmat saisivat tehdä valintansa ilman ulkoista painetta. Oppilasmäärien kasvun myötä elämänkatsomustiedon opetusmateriaalit sekä opetusjärjestelyt tulisivat paranemaan.

Koulunkäynnin aloittaminen on aina merkittävä kokemus pienelle lapselle. Erityisesti niissä kouluissa, joissa on vain muutamia elämänkatsomustiedon oppilaita, lasten erottelu eri ryhmiin on kasvatuksellisesti perustelematonta. Elämänkatsomustiedon oppilasmäärien kasvun myötä enemmistön uskonnon ja elämänkatsomustiedon ryhmäkokojen epäsymmetrisyys vähenisi.

Valinta katsomusaineen välillä voitaisiin tehdä samaan aikaan ja tapaan kuin tehdään kielivalintoja kolmannella luokalla.

Yksi katsomusaine - elämänkatsomustieto

Mikäli tuntijakotyöryhmä päätyy yhteisen katsomusaineen järjestämiseen peruskoulussa, tulisi tulevan katsomusaineen pohjautua elämänkatsomustietoon. Uskontotieto-niminen oppiaine johtaisi helposti siihen, että enemmistön uskonto määrittäisi liikaa oppiaineen sisältöä. Elämänkatsomustieto (tai katsomustieto tai etiikka ja filosofia) oppiaineen nimenä takaisi paremmin sen, että opetuksessa käytäisiin läpi eettisiä asioita sekä erilaisia katsomuksia monipuolisesti ja tietopohjaisesti.

Yhteisen katsomusaineen tarvetta perustellaan usein tarpeella saada kouluihin oppiaine, jossa käsiteltäisiin kulttuuri-, katsomus-, etiikka-, ja uskontosisältöisiä asioita yhdessä koko luokan kanssa. Uskonto/uskontotieto on kuitenkin näistä käsitteistä kaikkein kapein.

Erillisten katsomusaineiden opetuksen lopettaminen

Katsomusaineiden opetuksen lopettaminen olisi myös mahdollista. Tällöin elämänkatsomustiedon keskeiset opetussisällöt tulisi integroida muiden oppiaineiden opetukseen (erityisesti äidinkieleen, historiaan ja yhteiskuntaoppiin sekä ympäristö- ja luonnontietoon).

Timo T. Poranen

Filosofiaa lapsille & nuorille - kirjaesittely

2009-11-20T10:13:00.001-08:00

Ajatteleminen on lasten oikeus - näin mainostaa Niin & Näin uutta Ajattelutaidot -kirjasarjaa. Kirjasarjan tarkoituksena on avata filosofisia kysymyksiä ja elävää ajattelua erityisesti nuorille. Sarjassa on aiemmin ilmestynyt mm. Sokrates koulussa. Itsenäisen ja yhteisöllisen ajattelun edistäminen opetuksessa (niin & näin, 2008).

Kirjasarjan kirjat sopivat hyvin peruskoulun ja lukion opettajien tukimateriaaliksi ajattelu- ja keskustelutaitojen opettamiseen eri oppiaineissa. Erityisesti kirjat soveltuvat peruskoulussa elämänkatsomustiedon ja äidinkielen, sekä lukiossa myös filosofian, opetukseen.

Monet yhdistävät filosofian pitkiin luetteloihin kuuluisista ajattelijoista ja heidän kirjoituksista. On kuitenkin muistettava, että filosofia on akateeminen tieteenala, jonka parissa tutkitaan mm. etiikkaa (tutkimusala, joka tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, oikeaa ja väärää, hyvää elämää sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta), logiikkaa (päättelyä), metafysiikkaa (olemassaoloa, olevaisen olemusta), estetiikkaa (kauneutta) ja epistemologiaa (tietoa, mitä voimme tietää ja miten).

Jo neljän-viiden vuoden ikäiset lapset voivat pohtia heidän omien, ystäviensä sekä aikuisten tekojen hyvyyttä (onko tuo reilua? mitä tarkoittaa olla hyvä?) tai käyttävät päättelysääntöjä perustellessaan erilaisia asioita (pihalla sataa, puen sadevaatteet koska muuten kastun). Yhtenä perusteena lasten johdattelemiseksi filosofiaan onkin se, että lapsilla on jo runsaasti kokemusta filosofiasta. Toisena perusteena voidaan pitää tavoitetta kasvattaa lapsista järkeviä, toisin sanoen opettaa heidän ajattelemaan järkevästi. Lisäksi filosofia (filosofiahan oli tieteenala joka tutkii etiikkaa!) toimii hyvänä lähtökohtana lasten arvokasvatukseen. Filosofian avulla lapset voidaan johdattaa pohtimaan yhdessä heitä askarruttavia kysymyksiä, tämä edesauttaa luokan ja koko koulun yhteisöllisyyden kehittymistä.

Filosofian on usein ajateltu olevan liian vaikeaa lapsille. IAPC:n (Institute for the Advancement of Philosophy for Children, Montclair State University) vuodesta 1974 jatkunut työ on kuitenkin osoittanut, että nuoret eivät ole ainoastaan kyvykkäitä filosofoimaan, vaan he myös tarvitsevat ja arvostavat sitä samoista syistä kuin aikuiset. Filosofia tarjoaa lapsille mahdollisuuden lähteä tutkimaan käsitteitä kuten totuus, kauneus, hyvyys ja reiluus. Näiden asioiden pohtiminen ei näy kovinkaan hyvin suomalaisen peruskoulun oppiaineiden opetussuunnitelmissa.

Eurooppalaisen filosofian seuran kustantama ja Jarkko S. Tuusvuoren suomentama, Maughn Gregoryn (toim.) Filosofiaa lapsille & nuorille - käytännön käsikirja, 135 sivua, on tervetullut lisä nuorille tarkoitettuun filosofian opetukseen. Aiemmin samasta aihepiiristä on suomennettu mm. Mathew Lippmanin filosofiaa lapsille sarjan kirjat Elfie, Kim ja Jonna, Harri sekä Liisa -kirjat.

Filosofiaa lapsille & nuorille -kirja lähtee liikkeelle johdatuksesta lapsille sopivaan filosofiaan, sekä esittelee Mathew Lipmanin kehittämän P4C (Philophy for Children) - ohjelman.

Kirjan toisessa luvussa (Filosofisen tutkailun yhteisö) tutustutaan tapoihin, joilla opettaja voi ohjata keskustelua erilaisissa opetustilanteissa. Kolmannessa luvussa tutustutaan tarkemmin filosofian käyttöön koulumaailmassa ja käydään läpi esimerkkejä esiopetukseen sekä alaluokille soveltuvista keskustelun aiheista ja toimintatavoista.

Neljännessä luvussa (Lapsille tarkoitetun filosofian arviointia) esitellään arvointiin liittyviä asioita eri-ikäisten oppilaiden sekä opettajien näkökulmasta. Esiopetuksessa ryhmän toimintaa voidaan arvioida kysymällä ja keskustelemalla oppilaiden kanssa vaikkapa seuraavista asioista opetustilanteen jälkeen:

Annoimmeko toisillemme suunvuoroa tänään?
Kysyimmekö hyviä kysymyksiä tänään?
Kuinka kohtelimme toisiamme tänään?

Arviointia voidaan tehdä myös ryhmän toiminnan kehittymisestä. Ryhmän edistymistä voidaan arvoida kuukausittain seuraavilla kysymyksillä:

Osaammeko istua piirissä paremmin nyt kuin ennen?
Kohtelemmeko toisiamme ystävällisemmin nyt kuin ennen?
Kuuntelemmeko toisiamme enemmän nyt kuin ennen?

Kirjan viidennessä luvussa esitellään lapsille tarkoitetun filosofian käynnistyspaketti ja käydään läpi erilaisia harjoituksia ja millaisia opetuksellisia tavoitteita niillä on. Kuudes luku (Johdatus logiikkaan) toimii johdatuksena "järkeviin päättelyihin": miten lähtötiedoista voidaan päätellä pätevästi erilaisia asioita, ja milloin päättely voi olla virheellistä. Lisäksi samassa luvussa esitellään kattavasti erilaisten virhepäätelmien luokat, esimerkkinä vaikka ns. vetoaminen tietämättömyyteen: Sanokaa minun sanoneen, että uusi lääkkeeni tepsii, koska ette voi todistaa, että se ei tehoaisi!

Kirjan lopussa on lukuliite, jonka artikkeleissa syvennetään kolmen ensimmäisen luvun aiheiden käsittelyä. Jokaisen luvun lopussa on kattava kirjallisuuslista, jonka avulla lukija voi hankkia lisää tietoa kiinnostusta herättäneistä aiheista.

Filosofiaa lapsille & nuorille -kirjaa voi suositella kaikille lasten ja nuorten parissa opetustehtävissä toimiville, se auttaa opettajaa parantamaan oppilaidensa ajattelu- ja vuorovaikutustaitoja. Osa kirjan tehtävistä soveltuu suoraan ainakin elämänkatsomustiedon ja äidinkielen tunneille, päättelytehtävät myös matematiikkaan. Aikuisopetuksessa työskenteleville kirja antaa hyviä toimintatapoja erilaisten ryhmien ohjaukseen, tukee ohjaajan työtä ongelmaperustaista oppimista soveltavissa opetusryhmissä sekä palauttaa mieleen järkevän päättelyn perusteet. Kirja herättää lukijan pohtimaan myös omia ajatuksiaan ja kuinka niitä esitetään toisille ihmisille.

Timo T. Poranen

Lisätietoja:

Filosofiaa lapsille & nuorille Niin & Näin -verkkokirjakaupassa
Filosofiaa lapsille - ohjelman www-sivu opetushallituksen verkkosivustolla
Opettaja eLehti - 30.11.2007 - Sivu 22, Tutkittu juttu - Filosofiaa kouluun - Hannu Juuson väitöskirjan esittely.
Philosophy for children wikipediassa (in English)

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät tasaisessa kasvussa

2009-10-26T22:12:00.000-07:00

Taustaa

Elämänkatsomustiedosta tuli uskontokuntiin kuulumattomien katsomusaine vuonna 1985. Elämänkatsomustiedolla on siis takanaan jo lähes neljännesvuosisata omaa historiaa Suomen kouluissa.

Nykyisen lainsäädännön mukaan elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomien oletusarvoinen katsomusaine. Opetuksen järjestäjän tulisi sijoittaa uskontokuntiin kuulumattomat automaattisesti elämänkatsomustiedon opetukseen. Uskontokuntiin kuulumattomilla on kuitenkin oikeus valita enemmistön uskonto omaksi katsomusaineekseen, mutta tällöin vanhempien on erikseen ilmoitettava asiasta opetuksen järjestäjälle.

Laki muuttui vasta vuonna 2003. Sitä ennen uskontokuntiin kuulumattomien piti erikseen anoa vapautusta uskonnon opetuksesta, minkä jälkeen vasta oli mahdollista päästä elämänkatsomustiedon opetukseen.

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat edelleenkin pienet, vain hieman alle 3% kaikista peruskoulun oppilaista. Uskontokuntiin kuulumattomia koululaisia on arviolta n. 10-15% kaikista peruskoulun oppilaista. Tämä arvio perustuu kastettujen osuuteen syntyneistä. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kastettujen osuus oli noin 87.1% vuonna 2002 syntyneistä ja enää 82.5% vuonna 2008 syntyneistä (kts. Wikipedian artikkelia Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta).

Syitä elämänkatsomustiedon prosentuaalisesti pieniin oppilasmääriin löytyy useita. Mieleen tulevat mm. ongelmat perusopetuslain noudattamisessa, ongelmat tiedottamisessa, sekä imagolliset syyt.

Ongelmat perusopetuslain ja opetushallituksen ohjeiden noudattamisessa

Ehkä merkittävimpänä syynä on opetuksen järjestäjien haluttomuus noudattaa nykyistä perusopetuslakia. Perusopetuslain mukaan elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämiseen kunnassa (opetuksen järjestäjän toimialueella) riittää se, että kunnan alueelta löytyy kolme opetukseen oikeutettua. Näin on todennäköisesti kaikkialla Suomessa. Kunnat eivät kuitenkaan noudata kaikkialla Suomessa perusopetuslakia ja opetushallituksen ohjeita, vaan jättävät sijoittamatta uskontokuntiin kuulumattomat elämänkatsomustietoon (kts. esimerkiksi Tampereen Vapaa-ajattelijoiden kirjelmää opetushallitukseen joulukuussa 2008). Toki osa vanhemmista haluaa lapsensa osallistuvan enemmistön uskonnon opetukseen, mutta tämä ei voi selittää kokonaan elämänkatsomustietoon oikeutettujen ja sitä opiskelevien oppilaiden lukumäärän suurta eroa.

Ongelmat tiedottamisessa ja oppiaineen imagossa

Erittäin harvassa "tervetuloa kouluun" -oppaassa kerrotaan tarkemmin elämänkatsomustiedosta. Yleensä oppaissa siteerataan vaikeaselkoisia lakipykäliä ja mainitaan elämänkatsomustieto vain parilla lauseella. Tilanteessa, jossa vanhemmilla on mahdollisuus tehdä valintoja lapsen katsomusaineen opetuksen suhteen, olisi ensiarvoisen tärkeää, että koulut antaisivat kouluunilmoittautumisen yhteydessä riittävästi tietoa eri oppiaineiden sisällöistä.

Ehkäpä huonosta tiedottamisesta seuraa jonkinasteinen imagollinen ongelma? Uskonnon opetuksella on pitkä historia Suomessa, uskontoahan on opetettu jossain muodossa aina, kun Suomessa on ollut mahdollisuus käydä koulua. Useimmat koululaisten vanhemmista ovat siis opiskelleet itse uskontoa ja tämä voi (riippuen toki vanhempien koulukokemuksista) edesauttaa uskonnon valitsemista omien lasten katsomusaineeksi.

Aiemmin yhtenä elämänkatsomustiedon ongelmana oli hyvien oppikirjojen puute. Tätä ongelma ei enää ole, sillä jokaiselle luokka-asteelle on jo olemassa laadukkaita kirjoja. Lista nykyään käytössä olevista oppikirjoista löytyy et-opetus.fi -sivuston oppikirja-sivulta. Kirjoja löytyy tutustuttavaksi useimmista kirjastoista, ja jos ei löydy, voivat vanhemmat ehdottaa niiden tilaamista.

Myöskään elämänkatsomustiedon opetussisältöjen suhteen vanhemmilla ei pitäisi olla valintaongelmia (jos vain opetussuunnitelmien sisältöä tunnettaisiin paremmin!). Seuraavat "avainsanat" on lainattu suoraan elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmasta luokille 1-5:

toisen kohtaaminen ja hänen asemaansa asettautuminen
hyvä, oikea ja väärä, oikean ja väärän erottaminen, ihmisen hyvyys
ystävyyden sisältö ja merkitys elämässä
oikeudenmukaisuus, oikeudenmukaisuuden toteutuminen jokapäiväisessä elämässä, rikkaus ja köyhyys maailmassa
ajattelun vapaus, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapaus, suvaitsevaisuus ja syrjintä
hyvä elämä, arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä
kuka olen ja mitä osaan, elämänvaiheet ja toiveet
erilaisia elämäntapoja, suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus
suomalainen kulttuuri ja suomalaiset kulttuurivähemmistöt, maailman kulttuuriperintö
elämänkatsomus, uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys, erilaisia elämän- ja maailmankatsomuksia
yhteiselämän perusteita, sääntö, sopimus, lupaus, luottamus, rehellisyys ja reiluus, kultainen sääntö
lasten oikeudet, oikeus ja velvollisuus, ihmisoikeudet
tasa-arvo ja rauha, demokratia, tulevaisuuden maailma
etiikan perusteita, teon moraalinen oikeutus, teon tarkoitus ja seuraus, oman elämäni eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja

Ehkä elämänkatsomustiedon oppilaiden pieni osuus peruskoulun koko oppilasmäärästä onkin vain seurausta yhteiskunnan ja asenteiden hitaasta muutoksesta? Eihän isot muutokset voikaan tapahtua yhdessä yössä, vaan asenteiden muutoksiin vaaditaan vuosikymmeniä.

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät

Tämän luvun tilastotiedot on saatu Tilastokeskukselta.

Vuonna 2008 peruskoulun katsomusainevalinnat oli tehty seuraavasti luokkien 1-10 osalta.

Kaikkiaan oppilaita oli luokilla 1-10 547933.
Evankelis-luterilaista uskontoa opiskeli 512705 oppilasta (n. 93.6 % ).
Elämänkatsomustietoa opiskeli 15543 oppilasta (n. 2.8%).
Ortodoksista uskontoa opiskeli 7003 oppilasta (n. 1.3%).
Muita uskontoja opiskeli 8919 oppilasta (n. 1.6%).
Katsomusaineiden opetukseen ei osallistunut 3763 oppilasta (n. 0.7% )

Elämänkatsomustieto on siis Suomen toiseksi suosituin katsomusaine.

Alla olevassa taulukossa esitetään elämänkatsomustiedon oppilasmäärät koko peruskoululle (Lk. 1-10), sekä alakoululle (Lk. 1-6) sekä yläkoululle (Lk. 7-10). Suluissa olevat luvut kertovat kaikkien oppilaiden lukumäärän kyseisillä luokilla. Oppilaiden lukumäärät on saatu tilastokeskuksen tilastoista.

Elämänkatsomustiedon oppilaiden määrä Suomen peruskouluissa vuosina 2003-2008.

Vuosi 2008	Lk. 1-10	15543 (547933)	Lk. 1-6	9486 (351095)	Lk. 7-10	6057 (196838)
Vuosi 2007	Lk. 1-10	15006 (557763)	Lk. 1-6	9045 (357403)	Lk. 7-10	5961 (200361)
Vuosi 2006	Lk. 1-10	14793 (565948)	Lk. 1-6	8985 (364902)	Lk. 7-10	5808 (201046)
Vuosi 2005	Lk. 1-10	14397 (574105)	Lk. 1-6	8473 (372128)	Lk. 7-10	5924 (201977)
Vuosi 2004	Lk. 1-10	14221 (580813)	Lk. 1-6	8456 (381785)	Lk. 7-10	5765 (199028)
Vuosi 2003	Lk. 1-10	14056 (584980)	Lk. 1-6	8371 (387934)	Lk. 7-10	5685 (197046)

Peruskoulun osalta oppilasmäärät ovat kasvaneet jatkuvasti vuodesta 2003. Todennäköisesti oppilasmäärät ovat kasvaneet koko elämänkatsomustiedon historian ajan, mutta tätä vanhempia tietoja ei löytynyt tilastokeskukselta. Vaikuttaa myös siltä, että ET:n oppilasmäärät tulevat jatkossakin kasvamaan, koska opetukseen oikeutettujen määrä kasvaa vuosi vuodelta kastettujen osuuden pienentyessä. Prosentuaalisina osuuksina kaikista peruskoulun oppilaista ET:n oppilasmäärät ovat kasvaneet seuraavasti:

2008: 15543 oppilasta (osuus kaikista oppilaista 2.83%)
2007: 15006 (2.69%)
2006: 14793 (2.61%)
2005: 14397 (2.51%)
2004: 14221 (2.45%)
2003: 14056 (2.40%)

Kolmen prosenttiyksikön raja rikkoutunee joko vuonna 2009 tai 2010.

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät vaihtelevat huomattavasti maantieteellisesti. Helsingissä elämänkatsomustietoa opiskelee noin. 11% kaikista oppilaista ja Helsingistä löytyy myös kouluja, joissa jopa neljännes oppilaista opiskelee elämänkatsomustietoa. Suomessa on kuitenkin alueita, joissa ei ole lainkaan elämänkatsomustieton opetusta!

Oppilasmäärien alueellinen jakautuminen

Elämänkatsomustietoa opiskeltiin vuonna 2008 eri maakunnissa seuraavasti (jaottelu perustuu tilastokeskuksen käyttämään aluejakoon, samoin maakuntien järjestys):

Uusimaa: 9332 (6.6% kaikista maakunnan oppilaista)
Varsinais-Suomi: 1234 (2.7%)
Satakunta: 63 (0.28%)
Kanta-Häme: 256 (1.4%)
Pirkanmaa: 1264 (2.7%)
Päijät-Häme: 346 (1.7%)
Kymenlaakso: 241 (1.3%)
Etelä-Karjala: 125 (0.97%)
Etelä-Savo: 157 (1.0%)
Pohjois-Savo: 271 (1.1%)
Pohjois-Karjala: 329 (2.0%)
Keski-Suomi: 502 (1.8%)
Etelä-Pohjanmaa: 10 (0.05%)
Pohjanmaa: 187 (1.0%)
Keski-Pohjanmaa: 18 (0.2%)
Pohjois-Pohjanmaa: 479 (1.0%)
Kainuu: 76 (0.9%)
Lappi: 263 (1.4%)
Itä-Uusimaa: 390 (3.4%)
Ahvenanmaa: 0 (0.0%)

Elämänkatsomustietoa opiskellaan eniten Uudellamaalla (6.6%), Varsinais-Suomessa (2.7%), Pirkanmaalla (2.7%) sekä Itä-Uudellamaalla (3.4%). Elämänkatsomustietoa ei opiskella lainkaan Ahvenanmaalla (0.0%). Erittäin vähän elämänkatsomustietoa opiskellaan Kainuussa (0.9%), Keski-Pohjanmaalla (0.2%), Etelä-Pohjanmaalla (0.05%), Etelä-Karjalassa (0.97%) ja Satakunnassa (0.28%).

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärien suuri vaihtelu maakunnittain voi kertoa epätasa-arvoisesta tilanteesta opetusjärjestelyjen suhteen: Sijoittaako opetuksen järjestäjä uskontokuntiin kuulumattomat oletusarvoisesti elämänkatsomustiedon opetukseen? Tiedotetaanko ET:n opetusmahdollisuuksista lainkaan vanhemmille? Onko opetus keskitetty vain kasvukeskuksiin (jolloin ET:n opetuksen saaminen menee liian hankalaksi kuljetusten yms. seurauksena)? Löytyykö kaikkialle Suomeen päteviä ET:n opettajia?

Lääninhallitusten sekä opetushallituksen olisi ehkä tarpeen kartoittaa oman vastuualueensa tilanne elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyiden suhteen. Näin voitaisiin varmistua siitä, että ET:n vähäiset oppilasmäärät osassa Suomea johtuvat todellakin siitä, että vanhemmat ovat ilmoittaneet lapsensa enemmistön uskonnon opetukseen, eikä huonosta tiedottamisesta, huonosti laadituista kouluunilmoittautumislomakkeista, opetusjärjestelyistä ja asenteista.

Lopuksi

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat hitaassa, mutta varmassa kasvussa huolimatta siitä, että vain uskontokuntiin kuulumattomat, sekä vähemmistöuskontoihin kuuluvat mikäli heidän omaa uskontoaan ei opeteta, ovat oikeutettua elämänkatsomustiedon opetukseen. Mikäli elämänkatsomustiedon opetukseen oikeutettujen määrä myös kasvaisi (esimerkiksi tekemällä elämänkatsomustieto vapaasti valittavaksi myös uskontokuntiin kuuluville), tulisi oppilasmäärät kasvamaan nopeammin, ehkä jopa kymmeniin prosentteihin koko peruskoulun oppilasmäärästä.

Tilastojen valossa vaikuttaa valitettavasti siltä, että kaikki kunnat eivät huomioi uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksia riittävästi. Vanhempien on myös tarpeen ottaa oma-aloitteisesti selvää eri katsomusaineiden opetussisällöistä ja, tarvittaessa, vaatia kouluja järjestämään laadukasta ET:n opetusta.

Timo T. Poranen

Virkkunen ehdottaa kaikille koululaisille uskontotietoa

2009-07-15T07:57:00.000-07:00

Helsingin Sanomat uutisoi verkkolehdessään 12.7.2009, että opetusministeri Henna Virkkunen ehdottaa kouluihin kaikille yhteistä uskontotietoa. On totta, että kaikille koululaisille yhteinen katsomusaine voisi poistaa osan nykyisistä katsomusaineiden opetukseen liittyvistä ongelmista (katso et-opetus.fi:n blogia: Katsomusaineiden opetusta on uudistettava), mutta se voi luoda myös uusia ongelmia.

Ehdotus kaikille yhteisestä katsomusaineesta ei ole uusi. Esimerkiksi vuonna 2002 kansanedustaja Irina Krohn teki lakialoitteen uskonnon opetuksen muuttamisesta uskontotiedoksi. Aloite sai sekä myönteistä että kielteistä palautetta. Kritiikkiä esitti esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liiton entinen puheenjohtaja, Erkki Hartikainen artikkelissan Irina Krohn vaatii kaikille pakollista uskonnonopetusta (Vapaa Ajattelija 2002/2). Hartikainen esitti, että kun Ruotsissa siirryttiin uskontotiedon opetukseen, siirryttiinkin käytännössä kaikille pakolliseen evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen.

Järjen ääni -lehdessä (2002/1, s.4-5), Pitäisikö katsomusoppiaineiden valinta olla vapaata? Juha Kukkonen esitti uhkakuvan siitä, että (evankelis-luterilainen) kirkko pyrkisi vaikuttamaan oppiaineen sisältöön omien ideologisten tavoitteidensa pohjalta:

Pääsyy tähän on se, että jos kirkon jäsenet saavat opiskella elämänkatsomustietoa, on varmaa, että kirkko ei jää sivusta seuraamaan, millaista opetusta aineessa annetaan kirkon jäsenille. Siten kirkko pyrkisi vaikuttamaan oppiaineen sisältöön (tosiasiassa kirkko on jo nyt vaikuttanut siihen).

Mahdollisen uskontotieto-oppiaineen ongelmat kiteytyvätkin siihen, mitä oppiaineen sisällöksi tulisi 2000-luvun monikulttuurisessa Suomessa.

Virkkusen ehdotus on jo saanut huomiota lehdissä ja muutama yhdistys on jo esittänyt omat kannanottonsa.

Suomen uskonnonopettajien liitto vastustaa yhteistä katsomusainetta (Suomen uskonnonopettajien liitto ei innostu Virkkusen ehdotuksesta, Yle verkkouutiset, 12.7.2009).

Suomen uskonnonopettajain liiton puheenjohtajan Hannu Koskisen mukaan opettajat pitävät hyvin vahvasti kiinni nykyisestä mallista, joka on syntynyt pitkien neuvottelujen tuloksena. Hänen mukaansa on tärkeää, että jokaisella oppilaalla on oikeus oman uskontonsa opetukseen.

Hannu Koskisen kannannotto on ymmärrettävä, mikäli "oman uskonnon opetus" tulkitaan ihmisen perusoikeudeksi. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, onko koululaitoksen velvollisuus opettaa eri uskontoja, ainakaan nykyisessä laajuudessa (vähintään 1h/viikko koko peruskoulun ajan). Uskonnon opetus voisi olla myös kotien tehtävä, ei yhteiskunnan. Mikäli oman uskonnon opetuksen saaminen on koululaisen perusoikeus, herää kysymys, pitäisikö jonkin poliittisen suuntauksen ("tunnustuksellisena" ja siinä laajuudessa, kuin nykyään opetetaan omaa uskontoa), tai ei-uskonnollisen uskomuksen (esim. homeopatia, astrologia) oppien opettaminen kuulua koulun tehtäviin?

Koskisen mukaan nykyinen uskonnon opetus sisältää edelleenkin hieman tunnustuksellista (ei tieto-pohjaista, uskonnon oppien mukaista) opetusta.

Koskinen muistuttaa, että uskonnonopetus on jo nykyisin suurimmaksi osaksi hyvin yleistä uskontotiedettä. Oppilaat tutustuvat laajasti eri uskontoihin ja niiden historiaan. Varsinaista tunnustuksellista opetusta on melko vähän.

Oman uskonnon opetuksen lopettamisen vastustamiselle on siis olemassa myös ideologisia perusteita. Onhan koulussa annettava uskonnon opetus yksi tapa ylläpitää kirkon suurta jäsenmäärää, tai ainakin hidastaa sen vähenemistä. Mikäli kouluopetuksen lähtökohtana on tarjota lapsen ikään sopivaa, mahdollisimman objektiivista tietoa ympäröivästä luonnosta ja kulttuurista, ei minkään oppiaineen, uskonnonkaan, opetus saisi sisältää tunnustuksellisia osia.

Suomen lukiolaisten liitto on esittänyt kannattavansa uskontotietoa. Kannanotossa kerrotaan mm. seuraavaa:

Uskontotieteellisessä ja kulttuurien eroja käsittelevässä opetuksessa pitäisi Suomen Lukiolaisten Liiton mielestä käsitellä uskontojen merkitystä ihmisille, erilaisten kulttuurien ja uskontojen syntyä ja niiden vaikutusta sekä historiaan että nykypäivään. Opetukseen pitäisi integroida myös erilaisten moraalikäsitysten ja eettisten kysymysten käsittelyä.

Vaikka kristillisillä arvoilla on suuri merkitys yhteiskunnassamme, ne eivät saisi kuitenkaan estää nuoria saamasta kokonaiskäsitystä maailman uskonnoista ja kulttuureista. Uskontotieteellinen ja kulttuurien eroja käsittelevä opetus lisää kulttuurien välistä ymmärrystä ja tasa-arvoa kansainvälisessä maassamme.

Suomen lukiolaisten liiton kannanotossa korostetaan uskontojen kulttuurillisen vaikutuksen, ja uskontojen syntyjen ymmärtämisen tärkeyttä yleissivistävässä opetuksessa. Heidän mukaansa myös kulttuurien eroja käsittelevä opetus lisäisi eri kulttuurien välistä ymmärrystä ja tasa-arvoa Suomessa.

Lukiolaisten liiton lausunnossa vaadittiin myös erilaisten moraalikäsitysten opettamista ja eettisten kysymysten pohdintaa. Peruskoulun ja lukion nykyisistä oppiaineista elämänkatsomustieto käsittelee näitä selvästi laajimmin. Lisäksi elämänkatsomustiedon opetus on objektiivista, eikä se ole sitoutunut mihinkään yksittäiseen katsomukseen tai ideologiaan.

Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja, Jussi K. Niemelä korostaa Huvudstadsbladetin haastattelussa (HBL, verkkolehti, 13.7.2009) tunnustuksellisuudesta seuraavia ongelmia:

Jussi K. Niemelä, ordförande för Fritänkarnas förbund, är emot förslaget även om han tycker att det är en bra idé.

– Problemet är att det är så svårt att förverkliga så att undervisningen inte blir religiöst konfessionell. Man måste vara säker på att det är objektiv undervisning, säger han.

Niemelä håller med om att en reform krävs eftersom den nuvarande modellen blir så dyr för samhället.

– Livsåskådning kunde vara frivilligt för alla. Religionen kunde integreras med samhällslära eller historia där den egentligen hör hemma, föreslår han.

Niemelä ottaa esille myös katsomusaineiden valinnaisuuden sekä uskonnon (tiedollisen, ei tunnustuksellisen) opetuksen integroimisen yhteiskuntaoppiin tai historiaan mahdollisina vaihtoehtoina katsomusaineiden opetusjärjestelyille.

Uutispäivä Demarin pääkirjoituksessa (15.7.2009) todetaan, että vakaumuksellinen uskonnon opetus pitäisi jäädä uskontokuntien omaksi tehtäväksi:

Helpointa olisi, että varsinainen vakaumuksellinen uskonnonopetus siirtyisi kirkon ja uskonokuntien tehtäväksi. Koulujen tehtäväksi jää siitä huolimatta edelleen suomalaisen kulttuuriperinnön ja yhteiskunnan arvopohjan opettaminen. Siinä yhteydessä uskonnon merkityksen sivuuttaminen ei liene mahdollista eikä viisastakaan, oltiin sitten mitä mieltä hyvänsä kaikkein korkeimman totuuden olemuksesta.

Mikäli Suomessa siirrytään kaikille yhteiseen uskontotiedon opetukseen, olisi tärkeää pitää opetettavien asioiden sisältö yleissivistävänä ja opetus objektiivisena. Mikäli uskontotieto saa oppisisältönsä suoraan evankelis-luterilaisen uskonnon nykyisistä opetussuunnitelmista, ei yhteinen katsomusaine ole kestävällä pohjalla.

Hieman hämmästystä herättää myös puhuminen pelkästään uskontotiedosta. Oppiaineen nimi voisi olla katsomusneutraali, eli esimerkiksi etiikka tai elämänkatsomustieto olisivat lähtökohdaltaan parempia nimiä. Maailmassahan on myös uskonnottomia katsomuksia. Tällöin ei olisi vaaraa juuttua yhden uskonnon esittelyyn, vaan opetussisältö tulisi katsomusneutraaliksi ja laajemmaksi.

Aiheesta on käyty vuoden sisällä jo kaksi TV-keskustelua, kuin ennakoiden Virkkusen ehdotusta:

Toteutuuko uskonnonvapaus koulussa? YLE Teeman arkisto (pituus 20 minuuttia). Jussi K. Niemelä, Irina Krohn ja Hannu Koskinen keskustelevat Arno Kotron juontamassa Opettaja TV:ssä. 30.9.2008.
Ykkösen aamu-tv, klo 9.35 Tarvitaanko uskonnonopetusta kouluissa? 4.4.2009. Paula Vasama (toiminnanjohtaja, Vapaa-ajattelijain liitto) ja Hannu Koskinen (puheenjohtaja, uskonnon opettajien liitto). Keskustelu alkaa noin 26 minuutin kohdalla ja loppuu noin 38 minuutin kohdalla (lähetys on jo poistettu YLE:n sivuilta).

Katsomusaineiden opetus tulee varmasti olemaan puheenaihe vielä pitkään, todennäköisesti myös mahdollisen uudistuksen jälkeenkin. Esimerkiksi filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien liitto, FETO ry, ei ole vielä ilmaissut virallista kantaansa. Elämänkatsomustiedon opetuksen jatkumisen kannalta paras vaihtoehto olisi varmaankin katsomusaineiden valinnan tekeminen täysin vapaaksi, tai sitten elämänkatsomustiedon ottaminen lähtökohdaksi yhteisen oppiaineen opetussisältöjen ja tavoitteiden määrittelyssä.

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä

Katsomusaineiden opetusta on uudistettava

2009-07-13T08:32:00.000-07:00

Taustaa

Keväällä 2009 opetusministeri Henna Virkkunen asetti työryhmän valmistelemaan perusopetuksen uutta tuntijakoa. Työryhmän toimikausi päättyy 1.5.2010, jolloin valmiina pitäisi olla ehdotus uudeksi tuntijaoksi sekä määriteltynä opetuksen tavoitteet. Työryhmän puheenjohtajana toimii opetushallituksen pääjohtaja, Timo Lankinen.

Työryhmä joutuu varmasti ottamaan kantaa myös katsomusaineiden opetukseen. Katsomusaineiden opetus alkaa peruskoulussa jo ensimmäiseltä luokalta (esiopetuksessa on myös mahdollista osallistua elämänkatsomustietokasvatukseen), ja sitä on koko peruskoulun ajan vähintään tunti viikossa. Nykyisen lainsäädännön mukaan uskontokuntiin kuulumattomille opetetaan elämänkatsomustietoa, mutta vanhemmat voivat halutessaan ilmoittaa lapsensa myös enemmistön uskonnon opetukseen. Enemmistön uskonnon opetuksella tarkoitetaan käytännössä aina evankelis-luterilaisen uskonnon opetusta (Suomessa ei ole vielä sellaista kuntaa, jossa enemmistö oppilaista olisi jonkin muun uskontokunnan, kuin evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä). Elämänkatsomustietoa opiskelee tällä hetkellä noin 3% kaikista Suomen koululaisista. Määrä on hämmästyttävän pieni, sillä uskontokuntiin kuulumattomia koululaisia on noin 10-15% kaikista oppilaista.

Evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat joutuvat aina opiskelemaan uskontoa, he eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa. Vähemmistöuskontoihin kuuluvat oppilaat saavat joko oman uskontonsa, evankelis-luterilaisen uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusta.

Katsomusaineiden opetuksen laadussa ja oppisisällöissä, opetuksen alkamisajankohdassa, sekä käytännön toteutuksessa on selkeitä ongelmakohtia, joihin toivottavasti opetushallituksen työryhmä löytää parannuksia.

Nykyisen tilanteen ongelmia

Oppilaiden jako jo ensimmäiseltä luokalta alkaen eri ryhmiin heidän (vanhempiensa) katsomuksen perusteella on eriarvoistavaa ja Suomen valtauskontoon kuulumattomien syrjintää. Erityisesti tämä on ongelma kouluissa, joissa on vain muutamia elämänkatsomustiedon tai vähemmistöuskontojen oppilaita. Pahin tilanne on silloin, kun koulussa on esimerkiksi vain yksi ET:n tai vähemmistöuskontojen oppilas ensimmäisellä luokalla. Oppilaan ihmetys ja harmi on suuri, kun hän joutuu erilleen muusta luokasta evankelis-luterilaisen uskonnon oppituntien ajaksi. Tätä ongelmaa ei onneksi enää esiinny suuremmissa kaupungeissa, eli siellä ET:n oppilasmäärät ovat jo riittävän suuret siihen, että joka luokalta löytyy useita ET:n opiskelijoita.
Helsingissä on ET:n oppilaita jo noin 11% kaikista oppilaista (katso: Suomen Kuvalehti: Elämänkatsomustiedon opetus kunnissa rempallaan).

Ongelmia aiheuttavat myös uskonnonharjoittamista sisältävät aamunavaukset ja juhlat, jolloin osa oppilaista voi olla osallistumatta kyseiseen tapahtumaan. Usein elämänkatsomustiedon sekä vähemmistöuskontojen oppilaat eivät osallistu esimerkiksi seurakunnan pitämiin uskonnollisiin aamunavauksiin, vaan heille järjestetään muuta ohjattua ohjelmaan tapahtuman ajaksi. Koulujen ei ole pakko järjestää uskonnollisia tilaisuuksia (laki ei myöskään kiellä niitä), ja isommissa kaupungeissa monet koulut ovatkin jo ottaneet linja, että aamunavaukset ja juhlat ovat yleiseettisiä.

Perusopetuslain mukaan vähemmistöuskontoa on opetettava, jos kolmen lapsen vanhemmat pyytävät kyseisen uskonnon opettamista. Tämä lain seurauksena Suomessa opetetaankin noin kymmentä eri uskontoa. Tietysti suurin opetettavien uskontojen kirjo on pääkaupunkiseudulla. Useiden eri katsomusaineiden opetus aiheuttaa runsaasti haasteita koulujen opettajille sekä kuntien taloudelle. Lisäksi pätevän opettajan löytäminen ei aina ole helppoa.

Kaikki kunnat eivät myöskään noudata perusopetuslakia, ja jättävät uskontokuntiin kuulumattomat sijoittamatta elämänkatsomustiedon opetukseen. Elämänkatsomustieto on ollut ensisijainen katsomusaine uskontokuntiin kuulumattomille jo vuodesta 2003, tätä ennen piti lain mukaan anoa vapautusta uskonnon opetuksesta. Tämä voikin selittää hieman ET:n oppilaiden vähäistä määrää, mutta ei kokonaan. Elämänkatsomustiedosta on myös huonosti tietoa saatavilla, ja kunnat eivät aina kerro riittävästi elämänkatsomustiedon oppisisällöistä koululaisten vanhemmille ensimmäiselle luokalle tulijoiden "Tervetuloa kouluun" oppaissa.

Myös uskonnon opetussisällöt ovat ongelmallisia. Ongelmallisuus koskee sekä opettajia, että sellaisia lapsia, jotka olettavat kouluopetuksen antavan objektiivista tietoa eri asioista ja ilmiöistä. Evankelis-luterilaisen uskonnon opetus muuttuu kunnolla tietoperustaiseksi vasta yläluokilla, ja alaluokilla opetus sisältää runsaasti pelkkiä uskomuksia. Nämä uskomukset ovat ristiriidassa koulun muihin oppiaineisiin nähden. Esimerkiksi kirjassa Suuri Kertomus (Riitta Nisonen, Markku Pyysiäinen ja Markku Töllinen, WSOY 2005) kerrotaan ensimmäisen luokan oppilaille jo alkusivuilla, että: "Jumala on luonut maailman ja pitää siitä huolta. Jumala on luonut ihmiset ja rakastaa meitä". Vastaavia perustelemattomia väitteitä on uskonnon ala-asteen oppikirjoissa lukuisia. Se, esitetäänkö tällaiset väitteet tosiasioina vai uskontokunnan uskomuksina, jää opettajan vastuulle. Opettajien ammattiliiton eettisissä ohjeissa mainittu pyrkimys totuudellisuuteen opetuksessa jää toteutumatta uskonnon opetuksen osalta.

Mahdollisia ratkaisuja

Ratkaisuja katsomusaineiden opetuksen ongelmiin on useita. Katsomusaineiden opetus voitaisiin lopettaa kokonaan, jolloin tietoa uskonnoista opetettaisiin eri näkökulmista esimerkiksi historian, yhteiskuntaopin tai maantiedon tunneilla. Etiikan opetus integroituisi osittain esimerkiksi äidinkieleen, jossa nykyäänkin käsitellään paljon opettavaisia satuja. Uskonnolliset yhteisöt voisivat myös vapaasti opettaa omia jäseniään kouluajan ulkopuolella.

Katsomusaineiden opetus olisi myös mahdollista aloittaa vasta yläasteella, ja aineen valinnan voisi tehdä vapaaksi oppilaan kulttuuritaustasta riippumatta. Näin uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva oppilas voisi halutessaan valita elämänkatsomustiedon, ja taas uskontokuntiin kuulumaton jonkin häntä kiinnostavan uskonnon.

Myös kaikille sopiva yhteinen oppiaine, esimerkiksi etiikka, filosofia, tai uskontotieto voisivat olla mahdollisia. Suomessa on kuitenkin jo olemassa kaikille sopiva katsomusaine, elämänkatsomustieto. et-opetus.fi:n etusivulla kuvataan elämänkatsomustietoa seuraavasti:

Elämänkatsomustieto (esiopetuksessa elämänkatsomustietokasvatus) on perustaltaan monitieteinen peruskoulun ja lukion katsomusaine, jossa opetuksen lähtökohtana on lapsen oma elämismaailma. Elämänkatsomustieto ei pohjaudu mihinkään yhteiskunnalliseen instituutioon tai katsomukseen, vaan siihen kuuluu aineksia filosofiasta, yhteiskunta-, uskonto- ja kulttuuritieteistä.

Kasvatuksellisten periaatteidensa ja opetussuunnitelmansa perusteella elämänkatsomustieto sopii kaikille lapsille, myös uskontokuntiin kuuluville.

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä

Elämänkatsomustieto blogeissa

2009-07-08T13:31:00.000-07:00

Päätimme aloittaa elämänkatsomustieto-blogin tutustumalla siihen, mitä ET:stä sanotaan muissa blogeista.

Emme löytäneet kovinkaan montaa blogia, joissa olisi keskusteltu elämänkatsomustiedosta. Useimmat esitetyt mielipiteet keskittyivät uskonnon opetuksen poistamiseen sekä katsomusaineiden opetuksessa kohdattuihin ongelmiin.

Turkulainen, perusuomalaisten kaupunginvaltuutettu Maria Lohela, kirjoittaa blogissaan (18.2.2008) uskokoon ken tahtoo peruskoulun katsomusaineiden opetuksesta seuraavasti:

Muslimien huoli laadukkaan uskonnonopetuksen puutteesta Suomen kouluissa ratkaistaisiin luopumalla kaikkien uskontojen opetuksesta peruskouluissa. Minkä tahansa uskonnon opettaminen korvattaisiin kaikille yhteisellä ja yhtäläisellä elämänkatsomustiedon opetuksella, josta ei kukaan minkään uskonnon tai uskomuksen verukkeella voisi venkoilla itseään irti. Oman uskonnon harjoittaminen ja opiskelu siirrettäisiin tehtäväksi omalla koulupäivän ulkopuolisella ajalla ja omalla rahalla. Esimerkiksi evankelis-luterilainen kirkko voisi käyttää verorahojaan siihen, että järjestää kyseistä uskoa tunnustaville (l. kirkkoon kuuluville) lapsille vapaaehtoista uskonnon opetusta koulupäivän ulkopuolisena aikana iltaisin tai vaikkapa viikonloppuisin. Vanhemmat voivat päättää haluavatko lapsensa osallistuvan kyseiseen opetukseen vai eivät. Toki lapsenkin mielipidettä olisi suotavaa kysyä ja myös kunnioittaa.

Maria Lohela on itse osallistunut kouluaikanaan uskonnon opetukseen, mutta hän on tutustunut opetussuunnitelmiin ET:n osalta, ja toteaa:

Olen itse osallistunut peruskoulun opetussuunnitelman mukaiseen uskonnonopetukseen, joten minulla ei ole kokemusta siitä millaista sisältöä elämänkatsomustieto tarjoaa. Sen mukaan mitä Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelma sen sisällöstä kertoo pitäisin sitä lähtökohdiltaan tasa-arvoisena ja objektiivisena tapana koota yhteen demokratian ja yksilönvapauden ja -vastuun perusteet, joiden pitäisi olla länsimaisen ajattelun periaatteita uskonnosta riippumatta.

Elämänkatsomustietoon sisältyy myös taikasana suvaitsevaisuus, minkä luulisi pienenä herkkupalana ilahduttavan monia.

Apinoiden planeetta -blogissa Migreeni ja uskonnon opetusta (16.11.206) kerrotaan haasteista yrittäessään työstää (lehti?)juttua uskonnon opetuksesta Itä-Hämeen kouluissa. Kirjoittaja kertoo yllättyneensä siitä, kuinka vähän elämänkatsomustiedon opetusta on alueen kouluissa. Hän ei kuitenkaan kerro täsmällisiä lukumääriä ET:n opiskelijoista.

Kansanedustaja Jyrki J. Kasvi käsitteli blogissaan Hengellistä ateismia Kauhajoen tapahtumia, ja pääministeri Matti Vanhasen puhetta Jyväskylän Lyseon 150-vuotisjuhlassa. Jyrki J. Kasvi kommentoi Vanhasen puheessa mainittua hengellistä sivistystä seuraavasti:

Toivottavasti pääministeri tarkoitti lausunnollaan sitä, että hänen mielestään tulevien väkivallantekojen ehkäisemiseksi koulujen opetusohjelmiin tarvitaan lisää uskonnon ja elämänkatsomustiedon tunteja.

City-lehden blogissa Erosin juuri kirkosta nimimerkki MM82 kertoo tutustuneensa kirkkoon kuulumattoman miehensä kouluhistoriaan (=elämänkatsomustieto), ja tulleensa entistäkin varmemmaksi siitä, ettei halua tulevien lastensa osallistuvan uskonnon opetukseen. Kirjoittaja ihmettelee, miten jotkut ihmiset voivat vain uskoa.

Paholaisen asianajaja, joka kuvaa itseään seuraavasti: skeptikko, ateisti, tieteestä kiinnostunut, paikoitellen syviä pohtinut henkilö, mainitsee blogissaan Tietoa elämänkatsomustiedosta vain lyhyesti et-opetus.fi-sivuston julkaisusta.

Susanna Iivonen-Pekesen kommentoi omaa blogitekstiään ulkomaalaiset Suomessa ja muuta merkillistä että uskonnon opetuksen voisi kouluista lopettaa:

Olen samaa mieltä kuin Helsingin yliopiston Sylvia Akar, että koulujen uskonnonopetuksen voisi lopettaa kokonaan. Uskonnolliset yhteisöt voisivat sen hoitaa itse. Nyt on koulussa kummajainen, jos on ns. uskonnoton. Ihan älytöntä.

Nimblog-blogissa Happy War (Xmas is Over) keskustellaan erilaisista joulunviettotavoista. Kirjoittajan näkemyksen mukaan uskonnon opetuksesta pitäisi poistaa loputkin tunnustuksellisuuteen viittaavat elementit, ja siirtää uskonnon opetus kouluajan ulkopuolella uskonnollisten yhdyskuntien järjestettäväksi. Näin kaikki halukkaat voisivat osallistua uskonnon opetukseen koulun jälkeen.

Mamilda hämmästelee blogissaan Et kai virsiä meillä laulata sitä, kun hän pitää aamunavausta, ja oppilaat saapuvatkin sinne virsikirjat kädessä:

Itse vähän hämmästyin, että tässä koulussa taitaa yleensä olla aamunavaukset uskonnollisia. Pitämäni oli siis poikkeustapaus, kun virsikirjoja ei tarvittu.

Kirjoittajan lapsen omassa päiväkodissa uskonnollisuus on karsittu minimiin, ja hän toivoo sen jatkuvan myös peruskoulussa. Matilda täydentää myös blogiaan toteamalla, että samaa aihetta käsitellään myös muualla:

Edit: Vähän samasta aiheesta näyttää olevan keskustelua muuallakin. Aamulehti uutisoi "Rikotaanko uskonnonvapautta", tätä artikkeli kommentoidaan aikakaudenydin-blogissa ja blogista löytyy myös linkki "Kieltäkää kirkon Aamunavaukset kouluissa"-adressiin.

Marja-Liisa Walleniuksen blogissa Elämää uskonnon varjossa pohditaan sitä, kuinka hankalaa on vielä nykypäivänä elää Suomessa uskonnottomana. Kirjoittaja ihmettelee myös sitä, kuinka vaikeaa uskonnottoman lapsen oli olla päiväkodissa:

Päiväkoti ja koulu ovat sitten olleet luku sinänsä. Aina oli niin kauhean vaikeaa, kun lapsilleni piti järjestää jotain muuta tekemistä, muut menivät kirkkoon tai osallistuivat johonkin muuhun uskovaisten rituaaliin. Monia kertoja jouduin perustelemaan kantaani, miksi lapseni eivät saa osallistua näihin kirkollisiin tilaisuuksiin. Minä puolestani en ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä vieläkään, miksi minun ja perheeni vakaumus kyseenalaistettiin kerran toisensa jälkeen. Miten ylipäätään kunnan järjestämään päivähoitoon liittyy uskonto ja sen pakkotuputtaminen. Mielestäni kouluissakin voitaisiin uskonnonopetus korvata kaikilla oppilailla elämänkatsomustiedolla.

Toivomme tarkkaavaisten lukijoiden kertovan lisää löytämistään ET:tä käsittelevistä blogeista omissa kommenteissaan!

Terveisin: et-opetus.fi-työryhmä

Elämänkatsomustieto-blogi on avattu

2009-06-04T15:44:00.000-07:00

www.et-opetus.fi sivuston tekijät ovat aloittaneet kirjoittamaan elämänkatsomustieto-aiheista blogia kesällä 2009. Blogissa tullaan käsittelemään mm. Suomen perus- ja lukio-opetuksen katsomusaineita, elämänkatsomustiedon opetuksen haasteita, sekä hyviä opetuskäytäntöjä.

Kirjoittamaan ja kommentoimaan ovat tervetulleita kaikki elämänkatsomustiedon opetuksesta kiinnostuneet!

Terveisin: et-opetus.fi -työryhmä

Lisäys 10.7.2009: Koululaiset, koululaisten vanhemmat, opettajat ja muut elämänkatsomustiedosta kiinnostuneet voivat tarjota omia ET-aiheisia kirjoitelmia et-opetus.fi:n palautelomakkeen kautta.